Eri esitt�ji�: Independent Fruit Company Volume 1

Volume 1 on pienen, hauskasti nimetyn levy-yhti�n nelj�n yhtyeen esittelypl�j�ys. Yhdist�v�n� tekij�n� yhtyeill� on punkahtava saundi sek� sijoittuminen juuri siihen rajan alapuolelle, mill� levy-yhti�iden mielenkiinto saavutetaan. Aika monella yhtyeell� on my�s meriittilistassaan ��ni ja vimma -henkisi� b�ndikisoja hyvill�kin sijoituksilla. Eli vaihtoehtoisemman musiikin levy-yhti�n leimaa voisi IFC:lle tarjoilla. Jokaiselta yhtyeelt� on kasattu levylle kolme biisi�, joiden lis�ksi koneilla varustettujen kuulijoiden iloksi l�ytyy mukavasti multimediaa; kuvia, tietoa ja kaksi musavideotakin. Eli kaikkea kivaa.

Blanket
Viisivuotias Helsingin nelikko Blanket avaa kokoelman kolmella savuisen punkahtavalla vauhdikkaalla ved�tyksell�. Tarttuvat riffittelyt viev�t mukanaan Good Kingill�, bileet jatkuvat vauhdikkaasti hetkitt�in skamausteilla juoksevalla My Echolla. Tyylikk�in annos on kuitenkin rauhallisemmin starttaava Kill The Kids ska-niskanykimisv�liosallaan, kantaaottavalla lausunnolla ja hetkitt�in melkoisen korkealle hakeutuvalla laulullaan. Good Kingist� tehty video palvelee hyvin kappaletta. Niin suomalainen fiilis nousee Kleinbussilla ajelusta talvisen pellon laitaa. Kellarib�ndik�mpp�� ja ihmisry�st�j�. T�m� huopa l�mmitt��.

Clark Kent
Melodialla ja meiningill� etenee komeasti seuraava nelikko. Supersankarin alter ego Clark Kent fiilistelee kauniilla s�keill��n tykitt�en kertos�keill� lentoon. S�pin�� puhelinkopissa, silm�lasit pois ja punainen viitta heilahtaa. Komeasti juoksee Jaquesin laululla niin The Sun Is Up kuin No More Apologieskin, suhteellisen iloista punk-surffailua. Kustin bassoilussa on tuollaista mukavaa vaanivuutta. Kolmas raita Shallow Water on tummempaa osastoa, kivaa potkua on kyll� soitossa.

Varttis�kki
15 minuutin pussukan edellist� Desibeliin saapunutta tuotosta, Korea -levy�, vaivasi melko hirveiden livenauhoitusten ympp��minen levyn loppuun. IFC:n kokoelman kolme biisi� jatkavat yhtyeen j�ykistelem�t�nt� suomirock –linjaa. Voisin jopa sanoa, ett� aika tykkej� vetoja. Etenkin rouhea �l� sano ei sek� tarttuva Ilmakitarasankari ovat iskevyydess��n jopa huomattavaa parannusta. Ja kun ei kolmaskaan raita, jo Korealtakin l�ytyv� Viilaus, juuri vastustavia kommentteja her�t�, voi Varttis�kin trio olla ylpe� kehityksest��n. Letke��, huuli poskessa heitetty� bilerockailua Keski-Suomen suunnalta. Varttis�kin videopanos Outolintukuningatar ei l�mmit� yht��n samalla lailla kuin Blanketin video ja biisin�k��n ei ved� vertoja levybiiseille.

Vesilaitos
Ville Peuralan hivenen sumuisella laululla ja Kissu Ahokkaan sankarillisilla synatilutteluilla sek� konebassolla kitarajyr�ily��n maustaa Pori-l�ht�inen Vesilaitos. Tosin yhtyeen laulajaksi on biisien teon j�lkeen ehtinyt vaihtua Arto Sirki�, mutta levynkansissa on viel� Villen nimi. Joka tapauksessa, hivenen industriaalisoundia nousee niin syntsasta kuin laulustakin. Aika synkk�� on Voittajan maailma, niin sanoiltaan kuin soundeiltaankin. Kaaosdemonista otetta on my�s seuraavalla Haluan miellytt�� -raidalla. Tarttuvin ja komein on kuitenkin viimeiseksi s��stetty Rangaistus, jonka aloittava syntsa on mahtipontisuudessaan melkoisen upea. Melkein marginaaliosaan j��v� laulu pohtii rangaistuksen filosofiaa, jonka katkaisee nouseva synajohtoinen nousu s�r�kitaran syleilyss�. Toimii.

Kokonaisuudessaan levy on hyvinkin vieh�tt�v�. Se esittelee nelj�n nuoren orkesterin parhaita puolia ja voin rehellisesti todeta, ett� potentiaalia l�ytyy. Muutama helmikin on levylle p��tynyt. Samoin IFC:n manifesti miellytt�� ja pakkaus on kaikkinensa jopa yll�tt�v�n tyylik�s lis� levyhyllyyn.