Sinew: The Beauty Of Contrast

Alveran

Filosofiaan perehtyneille tutulla Platonin Luolavertauksella lähtee liikkeelle saksalaisen Sinew´n debyytti. Merkityksiä etsitään jatkossakin syvällisten lyriikoiden kautta ja tätä tukemaan on sävelletty melodista, dramaattista ja mahtipontistakin musiikkia. Bändi on lähtenyt haasteelliselle polulle, jossa vastaan tulee nimiä kuten Dredg, Tool ja Muse. Kyseiset orkesterit mainitaan jo saatteessakin joten kunnianhimoa siis löytyy. Mutta missä suhteessa taito ja toteutus ovat vertailukohteisiinsa nähden?

Ensilevytykseksi The Beauty Of Contrast on yhtäältä kypsän kuuloinen ja toisaalta myös esikoiselle tyypillisen rönsyilevä. Siinä missä esimerkiksi Fair To Midland teki viime vuoden puolella vahvan ja yhtenäisen levy-yhtiödebyytin, on Sinew´llä vielä hieman skarpattavaa linjauksien suhteen. Kaikkia vaikutteita ei tarvitsisi sulattaa samalla kertaa vaan jotain voisi jättää myöhempiä tuotoksia varten. Toolimaisia laulumelodioita ja riffinpätkiä löytyy parista kohtaa (selkeimpänä Dystopia). Museen viittaavaa mahtipontisuutta kuuluu ajoittain (Sin Nada de Nada), mutta kaikkein eniten kumarretaan Dredgin suuntaan (avausraita, Eidolon ja The Passage). Jopa System Of A Down tulee mieleen lyhyen Pre-Visionin metallisesta mätkeestä. Pääosin melodramaattista, semiraskasta vaihtoehtorokkia tämä on eikä suinkaan huonoa sellaista.

Selkeän linjan puuttuminen on heikkous, mutta se samalla pelastaa bändin suoralta kopiolta kuulostamiselta. Hyviä hetkiä levylle mahtuu paljon, koukkuja löytyy eri muodoissaan ja soitannallisesti ollaan pätevällä pohjalla. Sascha Junkerin lauluäänestä voi olla montaa mieltä ja ajoittaista ylitulkinnan vaaraakin on olemassa. Omien vahvuuksien etsimisellä ja painottamisella Sinew päässee jatkossa eroon hyvän kierrättämisen leimasta. Loputtomiin kun ei omien vaikutteiden jo kertaalleen käyttämillä ideoilla voi ratsastaa.