Verjnuarmu: Ruatokansan uamunkoetto

Dynamic Arts

Ennen Ruatokansan uamunkoeton arvioimista pidin Verjnuarmua imagonsa puolesta erittäin kiinnostavana, mutta musiikkinsa osalta ihan tavallisena keskitason kitarametallibändinä. Levyn pärähdettyä ensi kertaa soimaan puhdasverisen bläkkisriffin voimalla, yllätyin hiukan, mutta en hätkähtänyt, sillä mielenkiinto levyä kohtaan oli kova. Nyt luukutuskertoja on takana riittävästi ja tuomion aika on koittanut.

Häkki savometallin lähettiläille ei heilahda, mutta kaikista syytteistäkään bändiä ei voi vapauttaa. Musiikillisesti metallin sarkaa heavysta deathiin kyntävän viisikon musiikki on parhaimmillaan monivivahteista, tunnelmallista ja mieleenpainuvaa, mutta turhan monesti tarttumapinta on vähissä, eikä musiikki pysty pitämään kuulijan huomiota itsessään. Levy sisältää paljon "ihan hyviä" riffejä ja kertsejä, mutta todellinen hitti jää puuttumaan. Parhaaksi ehdokkaaksi nousee Kuu paestaa, kuollu ajjaa yhdessä Kalamavesj´n kanssa, joissa on kertosäkeissä niin tunnelmaa kuin tarttuvuuttakin. Tunnelman lisäksi savolaispumpun kakkosalbumi tarjoaa sopivassa suhteessa myös rähinää, ja siltä osastolta menestyksekkäimmän esiinmarssin suorittaa neljäntenä soiva Luita ja hampaeta.

Albumilta löytyy sekä teknisempää että simppelimpää tavaraa, mutta pohjimmiltaan tässä mennään odotuksiani vastaten aika perinteisillä kitarametallilinjoilla. Laulua kommentoitaessa täytyy todeta Puijon Perkeleen rääkymisen olevan erittäin tasokasta ja selkeää, mutta puhtaissa osuuksissa toiminta on ainoastaan mukiinmenevää, kun miehen ääni on Verjnuarmun musiikkin ehkä turhan rock. Bändin se juttu, eli savoksi viännetyt sannoitukset toimivat täysin moitteettomasti.

Ruatokansan uamunkoetolla on hyvät ja huonot hetkensä. Todelliset ässäbiisit puuttuvat, mutta toisaalta pohjamutiakaan ei kovin useasti kynnetä. Hyvistä hetkistä puhuttaessa ylitse muiden nousee heti avausbiisissä rääyttävä, tyylikkään kitaramelodian sävyttämä kertosäe: "Anna sormes, anna sielus, suat onnen ikkuisen / Pitkän eli lyhyvven, elämäs pittuisen.."