5ive: Hesperus

Tortuga

Poistetaan heti alkuunsa väärät käsitykset. Kyseinen levyarvio ei koske brittiläistä poikabändiä, joka viime vuosituhannen loppupuolella onnistui iskemään kultasuoneen ympäri maailman. Se poppoo tunnetaan nimellä Five ja on comeback-uhkailuistaan huolimatta kuollut ja kuopattu. Se 5ive jota tämä arvio koskee on amerikkalainen marginaalimusiikin edustaja.

Jos Kyuss olisi aikanaan tehnyt ainoastaan instrumentaaleja ilman perinteisiä biisirakenteita saatettaisiin olla lähellä bostonilaisen duon tuotosta. Edellisen The Telestic Disfracture -levyn dronemainen hämyily on kaksikon kolmannella pitkäsoitolla kallistunut astetta suoremmaksi happostoneriksi. Laulu on poistunut kuvioista kokonaan ja Charlie Haroldin tahdittamana mennään Ben Carrin riffijumituksen kiemuroihin. Kun säröpedaali polkaistaan lattiasta läpi isketään samalla silmään suurempi vaihde, jota edeltää ja/tai seuraa hidastempoisempi fiilistely. Nopeammat osuudet ovat suoraa riffijunttausta ilman kummempia koukeroita, hitaiden keskittyessä kitaraefektien sovelluksiin. Jollain kummalla tavalla tämä myös toimii.

5ive on omalla tavallaan sen verran äärilaidan musiikkia, että jos kuuntelijan vaatimuksiin kuuluvat sellaiset peruselementit kuten laulu ja säkeistö-kertosäe-säkeistö -kaava niin suosittelen kääntymään ennemmin vaikka edellä mainitun poikabändin puoleen. Niille jotka taas etsivät elämyksiä perinteiden ulkopuolelta Hesperus voisi olla se juttu, joskin ehkä yhtyeen edellinen tuotos on vielä astetta kovempi. Hesperus on tietyllä tapaa liian kaksijakoinen ja sitä kautta yksitoikkoinen. Kun vaihteita on kaksi - hidas ja nopea - niin kovin moniulotteista keitosta ei saa kokoon. Silti pelkiltä rummuilta ja kitaralta efekteineen Hesperuskin on kova näyte.