Cosmo Jones Beat Machine: Belzeboogie

Lipposen levy ja kasetti

Cosmot ovat muuttuneet. Ja sitten taas toisaalta eivät. Edelleen varpaisjärveläisten musiikissa on mukana paholaisen bluesin shamanistisuus, tiukat tanssijalat ja kirveen kanssa puupinon takana vaanivan pikkupirun ivalllinen virnistys. Pekka Pirttikankaan karhea tarinointi yhdistettynä ilmeikkäästi jolkottelevan soiton moninaisiin mausteisiin on vähintään yhtä terävässä iskussa kuin aiemmin, sävyllisesti ollaan astuttu ehkä entistäkin huuruisemmille mailla. Voodoo-rumpua, deltan äärettömien soiden öistä tummuutta ja yhtä aikaa sekä hötkyilevää poukkoilua että kiireetöntä filosofointia tarjoileva soitto muistuttaa hetkittäin jopa Tuomari Nurmion ja Alamaailman vasaroiden parin vuoden takaista yhteistyötä. Nurmio onkin yksi selkeimpiä verrokkoja Belzeboogielle ja voisikin olla mielenkiintoista kuulla näiden kahden artistin yhteistyön tuloksia…

Myös soundillisesti yhtye on selvästi siirtynyt eteenpäin. Pentti Dassumin liittyminen yhtyeen bassottelijan paikalle on varmasti antanut yhtyeelle apuja myös äänitarkkaamon puolelle. Cosmojen hengeltään melkoisen rujo ja alkuvoimainen soundi tuntuu entistä särmemmältä ja kaikista kulmistaan huolimatta hiotummalta. Mietitymmältä. Irtonainen ja lähes hymyillen asteleva Turkey Deuce Bop, hyvin polkeva Walking The Farang ja torvilla koristeltu Jonesed nousevat ainakin yksittäisinä iskuinakin esiin. Samoin levyn päättävät Beautiful Dreamer, edellisen albumin nimeä kantava No Matter How You Pray ja Emerald City toimivat erityisen hyvin. Kaiken kaikkiaan aiemmilla levyilläänkin vahvasti vakuuttanut Cosmo-seurue maistuu entistäkin sulavammalta ja makoisammalta.