SPV/Inside Out

Täytyy näin heti kärkeen tunnustaa etten oikein ymmärrä, miksi ranskalainen yhden miehen orkesteri Demians on saanut osakseen kaiken sen ylistyksen, jota etenkin manner-eurooppalainen metallilehdistö on sille suonut. Lähes kaiken mahdollisen albumillaan omin käsin tehnyt Nicolas Chapel on toki kova studiopeto, mutta onko Building An Empire todella uuden ajan progemetallin merkkiteos, jonka kohdalla kellot pysäytetään ja johon kaikkia loppuvuoden aikana julkaistavia progemetallilevyjä tullaan väistämättä vertaamaan? Epäilen, sillä vaikka Building An Empire omaa paljon hyviä piirteitä on se mielestäni vielä kaukana erinomaisesta albumista.

Demiansin yhteydessä tykätään mainita sellaiset Porcupine Tree ja A Perfect Circle, etenkin kun edellä mainitun Steven Wilson on kehunut tahollaan Demiansin pystyyn. Tyylillisesti bändi on kuitenkin lähempänä Toolin kaltaisia Pohjois-Amerikkalaisia rock-pohjalta toimivia bändejä, kuin puhdasta ja perinteistä progemetallia, vaikka kappaleiden rakenteet ovatkin useimmiten mutkikkaita ja polveilevia. Biisejä leimaa helppous ja rentous, joka tosin useimmiten heijastuu siten, että kappaleista ei jää oikein mitään mieleen. Kauniisti soljuvat äänten virrat onnistuvat kyllä samettisessa pehmeydessään miellyttämään, mutta jälkikäteen pureskeltevaa tuntuu olevan hämmästyttävän vähän. Jopa seitsemästä yhdeksään minuuttiin kestävät järkäleet lipuvat kerta toisensa jälkeen ohitse ilman, että niistä jäisi mitään pysyvää mielikuvaa. Saavutus on kieltämättä huomioitava, muttei mitenkään mairitteleva.