Kill Hannah: Until There´s Nothing Left Of Us

Roadrunner

Until There´s Nothing Left Of Us näki päivänvalon jenkkilässä jo kesällä 2006, mutta Euroopan julkaisua se sai odottaa liki kaksi vuotta. Toki tässä ajassa levyn kappalejärjestys heitettiin täydellisesti uusiksi ja sitä paisutettiin parilla lisäraidalla, mutta pohjimmiltaan kyseessä on sama teos. Ja levyn ”levitoiva” kansikaan ei ole mihinkään muuttunut. Oudointa Until There´s Nothing Left Of Us-levyssä on kuitenkin se, että kyseessä on kokoelma. Tätä ei tosin tuoda missään (pientä pränttiä lukuunottamatta) esille ja kanteenkin on rohkeasti lätkäisty freesimpi ”debut album”-tarra. Kornin ja jopa suoranaisen valheellisen markkinoinnin huipentaa faktat siitä, että Kill Hannah on perustettu jo vuonna 1994, ja bändiltä löytyy plakkarista peräti viisi aiempaa pitkäsoittoa, plus läjä eripituisia lyhyempiä teoksia.

Markkinamiesten -ja naisten yksinkertaisuus on luku sinänsä, mutta musiikillisilla mittareilla mitattuna Kill Hannah esittäytyy mielenkiintoisena tekijänä. Bändin sointia ei ole helppo lyhyesti kuvailla, sillä siinä siinä yhdistyy elementtejä niin post-glamista, shoegazingista, uusgrungesta kuin industrialistakin. Toteutustavaltaan Until There´s Nothing Left Of Us on kuitenkin varsin vaivattomasti lähestyttävä, sillä yleiseltä ilmeeltään se on varsin pop-henkinen ja puhtoinen. Jopa paikoin raivokkaksi aioitut kitaravallit kuulostavat yhtyeen käsittelyssä melkoisen hentoisilta. Tämä ja muut tyyliseikat eivät kuitenkaan mitätöi Kill Hannahin väistämätöntä imua. Levyn kappaleet ovat pääosin hyvää keskitasoa ja parhaista löytyy samanlaista tehokkuutta kuin mm. Oursin ja Rachel Stampin parhailla levyillä. Kovin kauaksi Kill Hannah ei myöskään pääse The Curen ja Jesus & Mary Chainin kantavista haamuista, vaikka Until There´s Nothing Left Of Usin toteutustapa onkin lähempänä My Chemical Romancea.

Until There´s Nothing Left Of Us on ennen kaikkea lupauksia herättävä levy. Oikeanlaisessa ympäristössä, eli livetilanteessa, se on vielä varmasti enemmänkin. Ja vaikka se sisältääkin materiaalia useiden vuosien ajalta, ei sitä varsinaisesti voi kutsua linjattomaksi.