Artisokka: A Hiding Place In The Arbor

ShelfLife

Moni kakku päältä kaunis, kuuluu kulunut sanonta. Artisokka –yhtyeen tuoreella, amerikkalaisen ShelfLifen julkaisemalla, yhdeksän raidan kokonaisuudella kauneus ei jää pelkästään kieltämättä upeisiin kansiin. Kauniin pehmeänä leijailevat unenomaiset kappaleet ovat yhtyeen laulaja-kitaristi Jari Hildénin käsialaa ja melkoisia mestariteoksia miehen kynästä myös irtoaa. Osa yhtyeen soittajista vaikuttaa myös Cessna -orkesterissa, muita musiikillisia sukulaissieluja löytynee Red House Paintersin ja Sister Flon ystävien joukosta.

Levy alkaa akustisella kitaralla starttaavalla iloisella Motionlessilla. Jarin vokalointi leijuu melko sumeana. Laittaa kovasti hymyilemään auvoisen haaveilevana. Tunteellisesti jousia, syntikoita ja moninaisia mausteita tarpeen mukaan vaihdellen. Something is going to Change, lupaa rauhallisesti lepoasennossa pulppuileva kakkoskappale. Livesoitossa niin viulua, melodikaa kuin tamburiinia käsitellyt Riina tukee mukavasti vokaloinnillaan biisin soljumista eteenpäin. Mint lähtee liikkeelle reippaasti, toki Artisokan vaihteen säilyttäen. Välillä vähän kytkintä ja kesäinen piknik jatkuu jälleen. On todella hauska kuunnella näin positiivisia mielikuvia nostavaa musiikkia pimeimpään talviaikaan. Imprint on viimeistään se naula, jolla sydän naulataan kyynel poskella hymyilemään Artisokan tahdeissa.

Eikä siinäkään vielä kaikki, kuten teeveen ärsyttävin kauppalause huutaa aina sydänyön ja aamun sarastuksen aikoihin. Duettona laulettu Alfama on kyllä jo niin pirskuleen kaunis kappale, että oksat pois. Jouset tukevat hienostuneesti leikittelevää laulua jopa täydellisesti. Surumielinen Black Puzzle -instrumentaali juoksee viululla ja perkussioilla, lisämausteena hiukan kitaraa ja Riinan hyräilyä. Klassinen rakkauslaulu Never Leave Me vetää hiljaiseksi, Cold Winter nostaa mieleen, kuten livekommentoinnissakin mainostin, takkatulen ja kupillisen kuumaa totia. Mitä useammin ja syvemmin levyn kappaleisiin uppoutuu, sitä vaikeampaa haaveilevasta, mutta jotenkin niin ihanan rauhallisesta ja tyytyväisestä, mielentilasta on laskeutua maan pinnalle ja kohdata paukkupakkaset ja arjen harmaus. Oivallisena päätöksenä erinomaiselle levylle amalla kentällään toimii unelias ja kaukaisena leijaileva Offshore. Mitä voin sanoa? Olen sydänjuuria myöten vaikuttunut. Kiitos.