Frankifier: The Frank Album

Kellari-levyt

Progesti poukkoilevaa hiphoppia tekevä helsinkiläinen Frankifier rullaa hyvin. Mikä ei oikeastaan yllätä yhtään, kun tietää että ohjaimissa on Phuzystä ja Dadao Triosta tuttu Juha Sarkkola. Miehen juurevan groovesta tumman teolliseen vaihtelevaan kädenjälkeen on voinut aika hyvin luottaa. Niin voi nytkin, sillä The Frank Albumin ote on mukavan irtonainen, hyvin etenevä ja tummistakin sävyistä huolimatta mukavan kevyt.

Frankifier käyttää niin englantia kuin suomeakin, tosin etenkin jälkimmäisen tiputtelu on sen verran kulmikkaan töksähtelevää että kestää hetken ennen kuin kielen vaihdoksesta pääsee kiinni. Heti levyn intro-avausraita lataa paljon odotuksia kepeällä otteellaan ja hyvällä imullaan. Frank-sämplet alussa hymyilyttävät. Tiukemmin huohottava Mama Ain´t Happy kääntää hienosti kerrossaan tarinan kepeämpään pohdiskeluun. Efektikaikuinen, mutta silti juureva elektro/hiphop-vaeltelu rullaa luontevasti ja letkeästi. Silti se samalla syleilee aika tummia varjoja ja pimeitä kulmia. Kulmikkuus ja rikkaasta instrumentaatiosta johtuva maanläheisyys tuovat kokonaisuuteen persoonallista omaa ilmettä.

Vaanivasti junnaava Snow White on yksi levyn tiivistetyimpiä luentoja Frankifierin tyylistä. Funk-nykivyys kohtaa melkoisen mainiosti tumman melankolian ja vaivihkaisesti viipyilevän varjon. Jazzisti sumuinen Pig jatkaa hyvällä tiellä – flow:ta ei oikein voi kuin ihailla. Sen verran sulavasti sanat soljuvat musiikin aalloilla. Hyvältä siis näyttää ja kuulostaa Frankifierin kannalta. Rumpubasso-kaikua hyödynnetään oivasti Tollolla, levyn toisella mukavan tiivillä pakkauksella Pressure Wavesillä blaastin tiukka poljento jää mieleen. TV:n suomenkielinen laskettelu tuo mukavasti uutta kulmaa juttuun, biisikin on vielä melkoisen mainio!

Eikä Frank oikeastaan happane loppua kohden, vaan todistaa vastaavan homman toimivan yhtä lailla niin pienen akustisesti kuin jykevän sähköisellä sykkeellä. Efektisyyden ja juurevuuden sulava ristisiitos onkin Frankifierin parasta hienoutta. Yksittäiset biisit eivät ehkä ole sitä kerrasta päähän jäävää hittimallia… vielä… mutta soundi on joka tapauksessa mahtava ja biiseissä on kyllä imuakin melkoisen hyväkkäästi. Eipä taida ihan tällaista levyä olla tehnyt kukaan muu, ainakaan ei ole tullut vastaan.