Julkaistu: 15.05.2008
Arvostelija: Janne Kuusinen
ISIS Records / MM Music
Kymmenen vuoden tauon jälkeen Marja Mattlar on julkaissut live-albumin heinäkuussa 2007 pidetystä tupakonsertistaan. Duokumppaninaan kuullaan kanteleensoittaja Eveliina Kontiota.
Levyn kappaleet ovat pääasiassa ”Vesi” ja ”Tuli” -albumeilta. Pelkistetystä sointimaailmasta huolimatta -tai sen avituksella- henkistä ammennettavaa riittää. Keskittymiseen sekä prosessointiin vähänkin kykenevälle kuulijalle on ensi tahdeista saakka yhdentekevää, onko tämä nyt studioäänite, kotiäänite, akustinen unplugged, live vaikko mikä. Tekniikka väistyy sisällön tieltä, ja niin pitääkin olla. Kappaleet ovat verkkaisen vaativia, jokainen pitkä ääni tai tauko on haaste. Sanat ovat tuttuun tapaan toimivaa puolirunoutta. Jos olisin naisihminen, käyttäisin adjektiivia ”ihana”. Painotettakoon, että pidän tuota puolirunous-termiä ehdottomasti kehuvana, kaikenmaailman liibalaaban yläpuolella olevana.
Tällainen intiimi kielisoitinpohjainen laulelma on niin kaunis ja kannatettava asia tässä kummallisella tavalla levottomaksi käyneessä maailmassa, ettei väkinäisiä vertailukohtia jaksa edes haeskella. Tälläkin äänitteellä soi Marja Mattlar sellaisena, kuin me hänen musiikkinsa kuuntelijat hänet tunnemme: omanlaisenaan, eteerisenä, humaanina ihmettelijänä, joka on varmasti hyvien puolella. Mainiota, että on tekijöitä, jotka jaksavat luoda juttujaan annetuista genremuoteista välittämättä. Idolsien orjamarkkinat ja kotoisat warnerienedustajat ovat ehtineet tehdä hallaa, luoda negatiivisia mielikuvia termeihin ”Laulelmantekijä” ja ”Marginaaliartisti”, koska nämä eivät välttämättä edes tahdo ottaa osaa kaupalliseen hulluuteen. Mattlar on kumpaakin edellämainituista positiivisimmalla mahdollisella tavalla, edelleen, ja varmaan iankaiken. Plussaa vielä hienoista kansista, joissa matta ja kiiltävä paiskaavat silmiinpistävän toimivasti kättä.
Koen ”Livelevy” -termin yleensä lähtökohtaisesti oksymoronina, mutta tällaisen kädenlämpöisen, tunteella tehdyn julkaisun olemassaololle on kyllä perustelu jos toinenkin.
Kotimainen laulaja/lauluntekijä, jonka musiikki on folk-henkistä.
Linkki:
marjamattlar.net
(Päivitetty 1.7.2012)
Kommenttien keskiarvo:
Mikäli Timo Rautiaista voidaan pitää suomalaisen miehen kovan kuoren alle piilotettujen tunteiden ehdottomana esiintuojana ja tulkitsijana, voidaan Marja Mattlarista yhtä hyvin sanoa, että hän onnistuu kertomaan samalla tavalla tämän perusmelankolisen ja kaihoisan kansan vastakkaisen sukupuolen maailmasta. Hänen laulunsa ovat kauniita ja syvälle meneviä tarinoita suoraan kaipausta, ikävää, pelkoa, surua, huolta ja rakkautta tuntevan naisen sydämestä. Herkät mollivoittoiset sävelmät ovat kuin hentoja kaipaavia kosketuksia toisistaan erotettujen rakastavaisten iholla. Niitä kosketuksia, joiden ei ole tarkoitus herättää. Kosketuksia, jotka ovat olemassa vain syvästä ikävästä, kaipauksesta ja rakkaudesta.
Vuorenkylässä -levy riisuu livetoteutuksineen Mattlarin kappaleet entistä paljaammiksi ja nostaa esiin lauluntekijän oman vahvan äänen, jonka tummasävyinen syvyys hallitsee taustalle jääviä kielisoittimia hellästi ja päättäväisesti. Omasta mielestäni Mattlarin kappaleet ovat parhaimmillaan juuri tässä muodossa. Ne ovat täydellisiä ilman suuria koristeluja tai monipuolisia soitinkavalkadeja. Niissä on sellaista sisäänrakennettua kauneutta ja viisautta, jollaista vain harvat lauluntekijät todella onnistuvat musiikkiinsa upottamaan.
Minun on lähes mahdotonta arvioida Mattlarin musiikkia, sillä jokainen kerta, kun kuuntelen hänen laulujaan, uppoavat ne niin pelottavan syvälle, että niiden käsittely muuttuu hyvin vaativaksi. Ne kaivavat esiin sen syvän kaipauksen, epätoivoisen rakkauden, ikävän ja väsyneen haikeuden, jonka olen yrittänyt haudata niin syvälle sydämeeni kuin mahdollista. Kuitenkin. Kun näen ne tunteet selkeinä edessäni, ymmärrän itseäni ja annan anteeksi sen, etten ole aina tarpeeksi vahva olemaan järkevä. Annan anteeksi sen, että minulla on kipeitä tunteita täynnä oleva sydän, jota ei tarvitse hävetä tai pelätä.
”Älä lähde
sinun kauttasi katson hetken elämää.”