Levyarvio

Marja Mattlar: Vuorenkylässä (live)

Julkaistu: 15.05.2008
Arvostelija: Janne Kuusinen

ISIS Records / MM Music

Kymmenen vuoden tauon jälkeen Marja Mattlar on julkaissut live-albumin heinäkuussa 2007 pidetystä tupakonsertistaan. Duokumppaninaan kuullaan kanteleensoittaja Eveliina Kontiota.

Levyn kappaleet ovat pääasiassa ”Vesi” ja ”Tuli” -albumeilta. Pelkistetystä sointimaailmasta huolimatta -tai sen avituksella- henkistä ammennettavaa riittää. Keskittymiseen sekä prosessointiin vähänkin kykenevälle kuulijalle on ensi tahdeista saakka yhdentekevää, onko tämä nyt studioäänite, kotiäänite, akustinen unplugged, live vaikko mikä. Tekniikka väistyy sisällön tieltä, ja niin pitääkin olla. Kappaleet ovat verkkaisen vaativia, jokainen pitkä ääni tai tauko on haaste. Sanat ovat tuttuun tapaan toimivaa puolirunoutta. Jos olisin naisihminen, käyttäisin adjektiivia ”ihana”. Painotettakoon, että pidän tuota puolirunous-termiä ehdottomasti kehuvana, kaikenmaailman liibalaaban yläpuolella olevana.

Tällainen intiimi kielisoitinpohjainen laulelma on niin kaunis ja kannatettava asia tässä kummallisella tavalla levottomaksi käyneessä maailmassa, ettei väkinäisiä vertailukohtia jaksa edes haeskella. Tälläkin äänitteellä soi Marja Mattlar sellaisena, kuin me hänen musiikkinsa kuuntelijat hänet tunnemme: omanlaisenaan, eteerisenä, humaanina ihmettelijänä, joka on varmasti hyvien puolella. Mainiota, että on tekijöitä, jotka jaksavat luoda juttujaan annetuista genremuoteista välittämättä. Idolsien orjamarkkinat ja kotoisat warnerienedustajat ovat ehtineet tehdä hallaa, luoda negatiivisia mielikuvia termeihin ”Laulelmantekijä” ja ”Marginaaliartisti”, koska nämä eivät välttämättä edes tahdo ottaa osaa kaupalliseen hulluuteen. Mattlar on kumpaakin edellämainituista positiivisimmalla mahdollisella tavalla, edelleen, ja varmaan iankaiken. Plussaa vielä hienoista kansista, joissa matta ja kiiltävä paiskaavat silmiinpistävän toimivasti kättä.

Koen ”Livelevy” -termin yleensä lähtökohtaisesti oksymoronina, mutta tällaisen kädenlämpöisen, tunteella tehdyn julkaisun olemassaololle on kyllä perustelu jos toinenkin.

Lukukertoja: 3324

Rekisteröidy niin voit kommentoida levyä

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:

Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.

Mitkä kommentit tullaan poistamaan:

Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).

Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet: Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
 <a> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: 1/2

Nunnu kommentoi 23.05.2008:

Pisteet:

Saadessani vuosia sitten käsiini Marja Mattlarin kokoelmalevyn Lintu, en olisi koskaan uskonut, että minulle oli juuri ojennettu kartta omaan sydämeeni ja tunteisiini. Kartta, jonka avulla elämän selittämättömät kysymykset muuttuvat edes hieman ymmärrettävämmiksi. Tämä on paljon sanottu ja saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta minun kohdallani se ei sitä ole. Kuunneltuani levyn läpi olin täysin lamaantunut. Joku oli juuri laulanut ulos kaiken sen, mikä vuosien aikana oli itselleni jäänyt mahdottomaksi sanoa tai edes ymmärtää. Pelon takana tunsin syvää helpotusta. Minä en ole sekaisin, en ylidramaattinen, en liian herkkä tai naiivi. Minun tunteeni eivät ole väärin. Minä olen vain ihminen.

Mikäli Timo Rautiaista voidaan pitää suomalaisen miehen kovan kuoren alle piilotettujen tunteiden ehdottomana esiintuojana ja tulkitsijana, voidaan Marja Mattlarista yhtä hyvin sanoa, että hän onnistuu kertomaan samalla tavalla tämän perusmelankolisen ja kaihoisan kansan vastakkaisen sukupuolen maailmasta. Hänen laulunsa ovat kauniita ja syvälle meneviä tarinoita suoraan kaipausta, ikävää, pelkoa, surua, huolta ja rakkautta tuntevan naisen sydämestä. Herkät mollivoittoiset sävelmät ovat kuin hentoja kaipaavia kosketuksia toisistaan erotettujen rakastavaisten iholla. Niitä kosketuksia, joiden ei ole tarkoitus herättää. Kosketuksia, jotka ovat olemassa vain syvästä ikävästä, kaipauksesta ja rakkaudesta.

Vuorenkylässä -levy riisuu livetoteutuksineen Mattlarin kappaleet entistä paljaammiksi ja nostaa esiin lauluntekijän oman vahvan äänen, jonka tummasävyinen syvyys hallitsee taustalle jääviä kielisoittimia hellästi ja päättäväisesti. Omasta mielestäni Mattlarin kappaleet ovat parhaimmillaan juuri tässä muodossa. Ne ovat täydellisiä ilman suuria koristeluja tai monipuolisia soitinkavalkadeja. Niissä on sellaista sisäänrakennettua kauneutta ja viisautta, jollaista vain harvat lauluntekijät todella onnistuvat musiikkiinsa upottamaan.

Minun on lähes mahdotonta arvioida Mattlarin musiikkia, sillä jokainen kerta, kun kuuntelen hänen laulujaan, uppoavat ne niin pelottavan syvälle, että niiden käsittely muuttuu hyvin vaativaksi. Ne kaivavat esiin sen syvän kaipauksen, epätoivoisen rakkauden, ikävän ja väsyneen haikeuden, jonka olen yrittänyt haudata niin syvälle sydämeeni kuin mahdollista. Kuitenkin. Kun näen ne tunteet selkeinä edessäni, ymmärrän itseäni ja annan anteeksi sen, etten ole aina tarpeeksi vahva olemaan järkevä. Annan anteeksi sen, että minulla on kipeitä tunteita täynnä oleva sydän, jota ei tarvitse hävetä tai pelätä.

”Älä lähde
sinun kauttasi katson hetken elämää.”

Artistihaku

Artisti