Pyhimys: Tulva

Monsp

Pyhimys ei liikoja aikaile. Ensimmäinen pitkäsoitto Salainen maailma ilmestyi viime vuoden lokakuussa ja jo puolen vuoden päästä Monsp julkaisee sille seuraajan, Tulvan. Nopeaan julkaisutahtiin kyettiin äänittämällä molemmat levyt samaan aikaan. Uusi levy on kuitenkin soundillisesti ja tunnelmallisesti toista maata kuin edeltäjänsä. Orgaaninen Salainen maailma ja elektronisen viileä Tulva ovat kuin päivä ja yö.

Parasta Tulvassa on se, kuinka tuotanto ja riimit toimivat yhdessä. Levyn taustat tehnyt Twang Kings -- porilaiset Mikko Vartio ja Buddy Koala -- rustailivat biittejään omaan tahtiin muutaman vuoden ajan tarjoamatta niitä kenellekään. Pyhimyksen kaksikko yhytti kun mies oli Porissa Asa kanssa keikalla. Tuottajaduo tarjosi levyllisen biittejä Pyhimykselle kuunteluun, ja yhteistyö sai alkunsa. Tulos on loistava. Twang Kingsin elektroniset biitit ovat viileitä, ja yhdessä Pyhimyksen räppien kanssa ne muodostavat samoilla keuhkoilla hengittävän, elävän kokonaisuuden. Yhtenäisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että taustat olisivat liian samanlaisia. Vaihtelevuuttakin löytyy.

Jos tuotanto on hienoa, sitä ovat myös Pyhimyksen riimit. Kovin nopeasti ne eivät avaudu (jos koskaan kokonaan), mutta jokainen kuuntelukerta paljastaa hieman lisää. Pyhimyksen sanat ovat välillä melko kryptisiä eikä perimmäisistä merkityksistä ei aina saa selvää (mikään ei tietenkään estä muodostamasta omia). Tämä ei estä nauttimasta niistä. Pyhimyksen sanavarasto on laajempi kuin normiräppärillä, ja hän osaa myös käyttää sanojaan. Parilla ensikuulemalla ei meinaa pysyä perässä -- kun jää maistelemaan yhtä riimiparia, toinen ja kolmas on jo heitetty ilmoille tajunnan käsiteltäväksi. Kuunnellessa on välillä tehtävä työtä. Suorimmillaan Pyhimys on Bushia ja hallintoaan kritisoivassa kappaleessa Nöfnöf. Tulva ei yleensä juhli kertosäkeillään, mutta esimerkiksi kappaleissa Lume ja Klosetti ne ovat muistettavia. Levyn teemat ovat melko lohduttomia ja sen luomat kieli- ja mielikuvat välillä synkkiä, mutta juuri viiltävyytensä vuoksi sanat ovat niin herkullisia.

Täydellinen ei toki tämäkään levy ole. Pyhimyksen äänenkäyttö on ajoittain hiukan puuduttavaa. Pari kertalaakista jalat alta iskevää biisiä ei myöskään olisi pahitteeksi. Valittamisen aihetta ei kuitenkaan ole niin paljoa, että se vaivaisi. Tulva on tämän vuoden kotimaisten hiphop-julkaisujen sarjassa ehdottomasti kärkipäässä.