Disco Ensemble: Magic Recoveries

Fullsteam

T�ss� se nyt sitten on, Disco Ensemblen uunituore, odotettu ja takuulla otsat suorituspainehiest� m�rkin� v��nnetty kolmas studioalbumi. Itse en tosin ole pahemmin mokomaa l�tty� odotellut, sill� onhan t�m� niin sanottu emopunk nyt aivan p�lv�sti laji; homogeenisen tennarikokoelman omistavat parikymppiset ulvovat maailmantuskaansa b�ndin soittaessa taustalla vimmaista skeittipunkkia. Tyylilajille ominainen tapa sis�llytt�� samaan lauseeseen nousuhumalainen woo-oo�huuto ja menetetyn rakkauden per��n tihrustettu kyynel ei sek��n viel� ole lakannut h�mment�m�st� allekirjoittanutta. Ehk� ymm�rt�isin paremmin, jos olisin 19-vuotiaana amfetamiinip�iss�ni kussut kotibileiss� s�hk�kiukaalle, mutta kun en ole. Siit� te ette kuitenkaan varmaan halunneet lukea, kun klikkasitte levyarvion linkki�.

Jos nyt aivan rehellisi� ollaan, niin edellinen emovastainen meuhkaus oli ehk� suunnattu v��r��n osoitteeseen, sill� eih�n Disco Ensemble suinkaan ole mik��n emob�ndin stereotyyppi. Yhtyeen At the Drive-In�diggailu kyll� kuuluu musiikista l�pi edelleen, mutta mukana on my�s aimo annos sekalaisia vaikutteita postpunkista stadionrockiin. Uudella levyll� t�m� vaikutteiden kirjo n�ytt�ytyy selvemp�n� kuin koskaan, sill� kyseess� on taatusti b�ndin musiikillisesti monitasoisin julkaisu t�h�n menness�. Mukaan mahtuu sinkkubiisi Bad Luck Charmin tyylik�st� uutta aaltoa, Headphonesin sympaattisen suoraviivaista poppailua, Poltergeistin pid�kkeet�nt� aggressiivisuutta, sek� Worst Night Out, joka mahtipontisuudessaan istuisi pienell� uudelleensovittamisella vaikkapa Negativen uutukaiselle.

Mit� tekniseen taitoon tulee, on Disco Ensemble varmasti yksi maamme tiukimmin yhteen soittavia b�ndej�, ja t�m� soiton tiukkuus kuuluu levyll� my�s yksil�tasolla. Magic Recoveriesilla yhtye kuitenkin ottaa harppauksen my�s biisinkirjoitusrintamalla. Vaikka edellislevyn kappalemateriaali hittiputkineen oli sin�ns� toimivaa, maalasi se samalla b�ndi� �rsytt�v�n kapeaan nurkkaan. Onkin mukava huomata, ett� t�ll� kertaa kokeiluja uskalletaan tehd�, ja useimmiten niiss� my�s onnistutaan. Mist��n vaikeasta levyst� on silti turha puhua, sill� suoraviivaista ja melodista yhtyeen ilmaisu on edelleen, monin paikoin my�s aiempaa enemm�n. Varsinaista b-materiaalia albumille ei ole tungettu, vaikka jokunen autopilotilla s�velletty osa pist��kin naaman v�lill� mutruun. Kokonaisuutena b�ndin kirjoittamat kappaleet kest�v�t hyvin kuuntelua, mik� on n�in hyperaktiivisessa tyylilajissa jo melkoinen saavutus. Pienen alkusulattelun j�lkeen Magic Recoveries paljastuukin tekij�idens� kypsimm�ksi ja palkitsevimmaksi ty�ksi.