Julkaistu: 25.11.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Chrysalis
Sueden alkuperäinen kitaristi Bernard Butler ja soul-laulaja David McAlmont löivät hynttyynsä ensi kertaa yhteen vuoden 1995 The Sound Of… -albumilla, joka sisälsi mm. majesteettisen Yes -hitin. Muutaman loistosiivun varjoon jäänyt epätasainen pitkäsoitto oli jo tuomittu jäämään kaksikon joutsenlauluksi, mutta yllättäen McAlmont & Butler palasivat seitsemän vuoden jälkeen kimppaan. Ja hyvä että palasivatkin, sillä Bring It Back on huomattavasti eheämpi levy kuin orastavalta riidanhaastamiselta haiskahtava debyytti.
Bernard Butlerin tituleeraaminen neroksi on kenties hieman yliammuttua, mutta sukupolvensa lahjakkaimpiin biisintekijöihin miehen voi vaivatta laskea. Sueden kahden ensimmäisen levyn jälkeen miehen tähti on ollut lievästi sanottuna laskeva, vaikkakin sekä People Move On (1998) että Friends & Lovers (2000) - soolot sisälsivät aivan kelvollisia biisejä ja lähes övereiksi paisuteltuja sovituksia. Ainoa todellinen särö levyillä oli kuitenkin Butlerin hentoinen ja munaton lauluääni, joka Brett Andersoniin ja McAlmontiin verrattuna oli kuin pikkulinnun piiperrystä sarastavana kevätaamuna - nyt tästäkään ongelmasta ei McAlmontin palattua ruotuun enää tarvitse välittää. Androgyyni-David on kaiken hyvän lisäksi saanut lauluskaalaansa lisää laajuutta, enää hän ei pelaa pelkästään korkeiden taajuuksien varassa.
Bring It Backin herkuista maistuu maukkaimmalta funkahtavan riffin johtama nimibiisi, jonka tunnelmassa on näiden miesten aiempaan työhistoriaan verrattuna harvinaista rentoutta ja svengiä. Hurmaavaa säveltaidetta on myös suureellisella nimellä siunattu The Theme From McAlmont & Butler, jonka tunnelmaan nämä kaksi egoistia ovat saaneet tiivistettyä jotain itsestään. Mahtipontisuus ei ole pitkään aikaan kuulostanut yhtä verevältä kuin McAlmont & Butlerin kakkoslevyllä.
