Johanna Iivanainen & 1N: Outoja maita

Texicalli

Johanna Iivanaisen ��nt� kuuntelee edelleen mielell��n. Onkohan siin� syy miksi aiemmin pelk�ll� 1N-nimell� toiminut yhtye on nostanut Iivanaisen nimen omansa eteen? Samalla aiemmin elektronisemman popin parissa liikkunut yhtye on siirtynyt t�ysin akustisen ja juurevan popin pariin. S�hk�t on poikki, onneksi on kynttil�it� ja kepe� olo. Iivanaisen hele� laulu ja 1N:n pienesti kauniit sovitukset luovat sellaisen hieman jazz-popahtavan vaikutelman, suomirockin kent�st� verrokkina voisi tarjoilla Scandinavian Music Groupia joka my�s tuoreimmallaan liikkuu melkoisen kevyesti, maustaen melankoliaa valoisalla hymyll�.

Vaikka yhtye on vaihtanut tyyli��n isolla k�dell�, ei se kuitenkaan ole hukannut taitoa tehd� koukukkaita ja tasapainoisia, pop-melodisia kappaleita. Akustisempi ilmaisu korostaa 1N:n letkeytt� ja irtonaista otetta. Heti avausraidalla Perill� Iivanaisen laulu saa lopussa tuekseen viel� kauniin lapsikuoron. Mik� viestii my�s siit�, ett� vaikka perusjuttua tehd��n aika arkisen riisutusti, ei siihen ep�r�id� tarpeen mukaan lis�ill� mausteita. Silti kaikkein parhaimmillaan yhtye on Pieneen tilaan tapaisten �asian ��reen pys�htymisten� parissa. Kun b�ndiss� kerran on taitava laulaja, sille kannattaa antaa tilaa.

Outoja maita on alusta loppuun eritt�in miellytt�v�� kuunneltavaa. Raukea, kaunis ja tasapainossa etenev� melodinen pop piirt�� mukavan aurinkoisen maiseman, miss� ei ole kiire eik� vaivaa stressi. Toki my�s melankolisempia v�rej� l�ytyy my�s, kuten unisella Muukalaisia tarvitaan. 1N ei kuitenkaan l�hde mihink��n vetistelyyn, vaan hoitaa vakavammankin pohdiskelun mukavan tyylikk��sti ja m�rehtim�tt�. L�hes kohtalokkaasti maalava Ihon ik�v� ja kiireett�m�sti hymyilev� nimibiisi nousevat ainakin t�ss� vaiheessa esiin, mutta selke�sti heikompia raitoja levylt� ei oikeastaan l�ydy. 1N on siis v�hint��n yht� hyv�ss� iskussa t�ll� uudella ilmeell��n.