Bauhaus: Go Away White

Cooking Vinyl

Tyylikkäästi nimetty Go Away White on brittiläisten mustahuuli-ikonien, Bauhausin ensimmäinen studiolevy sitten vuoden 1983 Burning from the Inside –levyn. Pitkälti yhdellä otolla taltioitu albumi äänitettiin alun perin jo vuonna 2006 alle kolmessa viikossa, mutta tuli vasta nyt julkaistuksi ilmeisesti yhtyeen sisäisistä ristiriidoista johtuen.

Komean salaperäisillä kansilla varustettuun albumiin tarttuu ensimmäisellä kerralla varoen ja skeptisesti. Ajatuskapasiteetin tukkivat kysymykset pysäyttää kuitenkin jo toisena kuultava kappale Adrenalin, jonka vaihtoehtoisessa rosoisuudessa on yllättäen mausteita peräti Pixiesin surrealismista. Ziggy-kauden David Bowien muistoista ammentavan Undone ja mustaakin mustempaa autotallimagiaa levittävän International Bulletproof Talent -kappaleiden kautta päästään lopullisesti vanhaan tunnelmaan. Endless Summer of the Damned onkin jo puhdas aikahyppy vuoteen 1980. Pitkäsoiton kääntyessä loppua kohti savunhämyinen hypnoosi vallitsee kuulijan, ja siinä missä albumin alkumetreillä nimi Go Away White tuntuu liioitellulta, ollaan loppupuoliskon tienoilla teatraalisen synkkyyden ytimessä.

Kunnioitettavasti alkuperäiskokoonpanolla työstetty albumi on ennen kaikkea kitaristi Daniel Ashin ja vokalisti Peter Murphyn eksentrisen säväyttävä näyte siitä, että synkkä toiseuden käsite voi olla relevanttia vielä 50 ikävuodenkin nurkilla. Bela Lugosi´s Dead (1979) -kulttiklassikolla goottirockin ja postpunkin pioneeriksi itsensä ikuistanut yhtye onnistuu kuulostamaan Go Away Whitella hämmentävän uskottavalta jatkumolta yli neljännesvuosisata sitten julkaistulle tuotannolle. Jatkoa tälle albumille on kuitenkin sikäli turha odottaa, että Bauhaus ilmoitti hajoamisestaan alkuvuodesta ennen albumin ilmestymistä. Vaan pysyvätköhän kuolleet kuopattuina?