Kaiken sen angstifiilistelyn keskellä, mitä meillä Suomessa julkaistaan, on kumman piristävää kuulla välillä yksinkertaista, hyvän ja iloisen tunnelman pop/rockia. Sitä tarjoaa kolmen viipaleen EP:llään espoolaislähtöinen Yes Please! Yhtyeen musiikki nojaa vahvasti brittiläiseen rennon rockin perinteeseen, mutta onnistuu kuulostamaan tuoreelta, vaikkei mitään huikean uutta keksikään.

Yes Pleasella on hallussaan taito tehdä meneviä ja nostattavia pop-lauluja, jotka eivät kuitenkaan missään vaiheessa sorru tyhjänpäiväisyyksiin. Kitaravetoisia kappaleitaan yhtye maustaa muun muassa saksofonilla ja jousisoittimilla, ja onnistuukin varsin tyylikkäästi. Yes Pleasen voisi jopa kuvailla soittavan ”bilerockia”, jos termistä ei tulisi niin vahvasti mieleen hassut hatut päässä covereita soittavat yliopistobändit. Joka tapauksessa hyvää tuulta bändin sävellykset synnyttävät.

Last Week –EP:n raidat ovat tasaisen vahvoja, eikä soitosta ja laulusta löydy juurikaan moitteen sijaa. Sovituksetkin ovat oivaltavia, mutta selkein tajunnanräjäyttävä täsmäisku jää vielä puuttumaan. Yes Pleasen tulevilta teoksilta sellaisia on jo syytä odottaa, sillä Last Week on lievästä tasapaksuudestaan huolimatta yksi piristävimmistä pikkulevyistä miesmuistiin.