Hype

Helsinkiläisen rock-viisikon kakkosalbumi pitää sisällään rullaavaa jytärokkia, jossa on tarpeeksi sekä potkua että ilmaa. Etenkin vauhdikkaana live-koneena hyvää nimeä kerännyt bändi pistelee katurokkia aika pop-melodisilla sivalteluilla ja oikeasti sielukkaitakin hetkiä tulee vastaan. Vaikka mitään varsinaisesti uutta ei esitelläkään, on yhtyeellä touhussa hyvä tekemisen meininki ja biisikynässä kyky luoda meneviä ja energisiä ralleja.

Heti avausraidalla See Me Alive kuulaat synat tuovat lisää syvyyttä touhuun. Muutenkin Winyylit kuulostavat hetkittäin jopa brightboyn kaltaisilta indie-poppailijoilta. Kumeat lyömät, valoisa kaari ja napakka riffi yhdessä Leady Winylin laulun kanssa luovat sulavasti maalailevan kokonaisuuden, josta löytyy koukkuakin kohtuullisen hyväkkäästi. Niskaa pistetään enemmän liikkeelle I Known mollissa nytkyttelevällä poljennolla. Tähän asti Honey And Lime-levy kuulostaa oikein hyvältä.

Homma myös jatkuu vähintään kelvollisesti, synan jatkaessa vahvassa roolissaan. Ei selvästi synkempi Keep Rock´n´Roll Alive silti ihan yhtä hyvin iske, oivasti käytetystä naislaulustaan huolimatta. Would You Believe parantaa puolestaan pelkällä nytkeellä, rauhallisemmin haaveileva, jousilla koristeltu What If pysähtyy toimivasti asian äärelle. Voi se voimaballadi kuulostaa hyvältäkin, vaikka yleisesti ottaen ajatus aiheuttaakin kylmiä väreitä. Nimestään huolimatta kohtuullisen hymyilevä Loser´s Blues täyttää oman paikkansa, sielukkaasti rullaava nimibiisi taas nousee levyn parhaisiin hetkiin. Samanlaista irtonaisuutta ja rentoutta kuullaan toivottavasti jatkossa lisää tältäkin viisikolta. Loppulevyn viidestä biisistä ei ihan vastaavia hetkiä irtoa, vaikka esimerkiksi Now:n kapakkipiano toimiikin mainiosti. Päätösraita Little We Can Do:n jousi-koristeilla vahvistettu akustisempi balladi jättää kyllä aika kylmäksi, vaikka toteutus onkin ihan komea. Melkoisen toimivaa perusrullausta.