Laura Sippola: Mieli (EP)

Texicalli

Jos on sattunut tämän kevään aikana kuuntelemaan Radio Helsingin päivälähetyksiä, ei ole voinut välttyä kuulemasta Laura Sippolan Koko Väki Koossa -kappaletta. Itse muistan havahtuneeni ihmettelemään, kuinka hyväntuuliseen pianotunnelmointi-bluesiin sopiikaan niin osuvasti suomenkielinen vokalisointi. Muutenkin kappale tuntui heti ensi kuulemalta välittävän poikkeuksellisen välitöntä ja aidonolosita musiikillista kokemusta.

Tarkemmassa kuuntelussa tämä tunne vain kasvaa. Laura Sippola vaikuttaa osaavan tehdä musiikkia, joka todellakin liikuttaa, mutta ei ole silti mitenkään pateettista tai itsesäälissä rypevää nyyhkytystä. Sovitukset ovat eleettömiä ja minimalistisen tarkkanäköisiä ja ne jättävät yllin kyllin tilaa pääosassa olevalle laululle. Avausraitaa lukuun ottamatta levyllä kuullaan laulun lisäksi ainoastaan pianoa ja kitaraa ja äänimaailma onkin itsestään selvän ilmava ja orgaaninen.

Koko Väki Koossa on pitkä kappale, yli kuusi minuuttia. On kuitenkin ymmärrettävää, että lapsuusmuistojen summaamiseen tarvitaan tilaa, eikä kappale ehdi kyllästyttämään missään kohtaa. Kappaleen puhelaulunomaisesta tulkinnasta välittyy sitä paitsi hyvin elävästi tietynlainen vallattomuus ja kesäinen tunnelma. Toisena kuultava Harakat Haaskalla jättää pohtimaan haikeasti, mutta kappaleen valoisa kitarasoolo tuo toivon tunnetta. Kolmantena kuultava Kaunis Mieli on kuitenkin levyn ehdottomin napakymppi ja sen tapa yhdistää kaihoisa melodia lämpimiin pianokuljetuksiin on yksinkertaisen pysäyttävä. Viimeisenä kuultava, Dave Lindholmilta lainattu Pieni Ja Hento Ote on sekin toki kaunis, mutta alkuperäiseen versioon on valitettavasti kovin vähän lisättävää.

Mitäpä tähän voi lisätä, Laura Sippola tarjoaa ep:llään neljä kappaletta hypnoottisen lumoavaa erinomaisuutta.