Jesse: KAIKKI!

GAEA

Suomalaisen rockmedian pää on kevään aikana mennyt täysin pyörälle Jessen pillurallin kyydissä ja kaksikkoa koskevilta jutuilta on ollut jopa vaikea välttyä. Kalifornia-Keken ja Stiletti-Anan tyylikkään ammattikoululainen imago on johtanut dynaamisen duon jopa netin muotisivustoille ja onpa kaiken ohella ehditty saattaa markkinoille oma lenkkarimallistokin. Niin, ja kaikki tämä ennen ensimmäisen täyspitkän levyn julkaisua. Yhtyeen nerokas imagonrakennus ja markkinointi ansaitsee täydet pinnat, mutta mitä jääkään kun amis-chic jää taustalle ja valokeilaan astuu musiikki? Siihen yhtye vastaa debyytillään KAIKKI!

Jessen esikoista ei tarvitse kovin kauaa kuunnella, kun jo käy selväksi, että ilman farkkuliivejään ja räkäjarrujaan yhtye ei koristaisi lehtien kansia. Jessen musiikissa ei nimittäin ole mitään vallankumouksellista ja suurin yllätys on se, että levy on paikoin suorastaan tylsä. Samantyylistä vintage-elektroa on kuultu ennenkin, eivätkä pääosin yhden idean varassa roikkuvat sävellyksetkään pelasta Jesseä. Levyä kuunnellessa tuntee itsensä jopa huijatuksi: ”Eihän tuolta näyttävän bändin musiikin pitäisi olla näin laimeaa!!” Taustamusiikkina levy toimii mainiosti, mutta sitä kaksikko ei liene tavoitellut.

On Jessellä kuitenkin hetkensä. Kakkosbiisi Riffi tehokkaine nostatuksineen ja kaoottisine rumpukonefilleineen on juuri sitä, mitä koko levyltä olisi odottanut. Myös menevä J.E.Z.Z.E. iskee, mutta humoristinen Lihis johdattaa levyn pahaan suvantovaiheeseen, josta toivutaan vasta kahdella viimeisellä raidalla. Mimmi on kuin tehty mittaamaan takakonttiin ahdettujen jättimäisten subwooferien suorituskykyä ja päätösraita Sörkka tekee hieman tummemmalla soundillaan vaikutuksen.

Jessestä pitäisi mielellään, mutta on suuri harmi, ettei yhtyeen musiikki ole läheskään niin kiinnostavaa kuin Keken ja Anan henkilöhahmot ja tarinat vankilamenneisyydestä. Lavalla yhtye täytynee kuitenkin tarkistaa, sillä elävänä levyn tylsemmätkin kohdat saavat toivottavasti hieman lisäpotkua. KAIKKI! on kuin Corolla ilman karvanoppia – kulkee, mutta jotain puuttuu.