American Music Club: The Golden Age

Cooking Vinyl

American Music Clubia voidaan hyvällä syyllä pitää veteraanibändinä, sillä tavalla tai toisella yhtye on operoinut jo vuodesta 1983 asti. Aktiivisimmillaan AMC olikin 80/90-lukujen taitteessa, jolloin bändi sai osakseen kohtuullisesti huomiota myös eri medioissa, lähinnä positiivisten arvosteluiden muodossa. Vuonna 1995 American Music Club kuitenkin hajosi ja sen nokkamies Mark Eitzel siirtyi onnistuneelle, joskin hyvin matalaprofiiliselle, soolouralle. Miehen sooloista parhaiten muistetaan REM-kitaristi Peter Buckin tuottama West (1997).

Vuosi 2004 toi American Music Clubin kuitenkin takaisin. Mainiosti nimetty Love Songs For Patriots osoitti että Eitzelin porukalla on vielä rutkasti annettavaa ja että juuri American Music Club on miehen ilmaisumuodoista se kaikkein toimivin. Tämän seikan huomaa myös uudelta The Golden Age-levyltä ensimmäisenä – kaikesta yhtyeen tekemisestä paistaa rentous, hyväntuulisuus ja tietynlainen ”kieli poskessa ironia”. Vaikka yhtyeen tyylikeinot ovat päällisin puolin hillittyjä ja jopa romanttisia, vaanii pinnan alla jatkuvasti tunne jostain epämääräisesti häiriintyneemmästä. American Music Clubin musiikki saattaa nopealla vilkaisulla olla harmitonta ja kilttiä, mutta todelliselta luonteeltaan se on jotain aivan muuta. Eitzelin ja American Music Clubin teoksissa on aina ollut myös suomalaiseen mielenluonteeseen sopivaa alakuloa. Jos maassamme ei oltaisi niin totaalisen hurahtaneita raskaaseen rock-ilmaisuun, ja jos Eitzel sattuisi hallitsemaan suomenkielen, olisi vakaa suosio taattu.

The Golden Age ei kuitenkaan sijoitu American Music Clubin tai Mark Eitzelin tuotannon kärkipäähän. Levyn suurin ongelma tuntuu olevan, että sen tyylikeinot ja tuotanto peittävät alleen kappalemateriaalin, joka ei sekään kautta linjan kovin vahvaa ole. Tätä mielikuvaa valitettavasti tukee myös varsin kliiniseksi hiottu äänimaailma.