Erykah Badu: New Amerykah (Part One. 4th World War)

UniversalMotown

Ei ole Badu jumahtanut kyll� p�tk�n vertaa siihen Baduizmin ja Mama�s Gunin aikaiseen sielukkaaseen menestyskaavaan. Jonnin aikaa odoteltu New Amerykah rullaa toki monessa kohtaa ihan tunnistettavan ErykahBadumaisesti letke�ll� soul/r�n�b/hiphop/reggae-poljennolla, mutta verrattuna vaikkapa Baduizmin aika yksinkertaisiin rakenteellisiin ratkaisuihin Uusi Amerikkah pistelee huomattavasti vaihtelevammin ja kokeellisemmin. Tutusta ja turvallisesta on siis l�hdetty kurkottamaan uusiin suuntiin, mik� on toki aina ihan suotavaa. Se, kuinka hyvin Badulta helposti odotettava koukukkuus ja simppeli soul-lumovoima sitten p��see t�llaisest� keitoksesta esille, onkin ihan eri tarina.

Esimerkiksi avausraitana kuultava Amerykahn Promise yhdistelee funk-rullaavaan taustaan Erykahin ja Rampin vuoropuhetta/laulua ei mitenk��n kaikkein melodisimmalla kaavalla. Samoin hissuksiin l�htev� The Healer ksylofoneineen ei ensinn� muistuta Baduizmista, vaan chillailee aika tummasti mietiskellen. Sellainen letke� tiputtelu ei ole New Amerykahin linja, vaan oikeastaan kaikki osaset ovat paljon mietitympi� ja sanoisiko hinkatumman kuuloisia. Toisaalta on hyv� ett� haetaan uutta, toisaalta taas se rentous on levymuodossa yleisesti turhan harvinaista ja silloin kun sen vangitseminen onnistuu on j�lki yleens� hienoa.

Mutta ei huolta. Onhan Amerykahillakin esimerkiksi Men kaltaisia, tutun Badumaisia rentoja fiilistelyj�. Torvet antavat viel� lis�pisteit�. Junnaava My People, pienen kaunis ja sykkiv� Soldier ja efektinen, mutta tarttuva The Cell jatkavat jokainen hivenen erilaisina omalta osaltaan monisyisen kokonaisuuden kutomista. Junnaten etenee my�s Twinkle, samoin efektisopassa marinoitu Master Teacher. Sellainen jumittava ja aika elektroninen alkaakin olla se levyn vahvin j�lkimaku, mik� kyll� poikkeaa aiemmasta. Muutamat biisit k��ntyv�t v�lill� aika ilmavaankin soul-leijailuun, ik��n kuin astuen ulos savuisista kellareistaan. Laiskasti kaartavan That Humpin ja �vanhaa Badua� l�helt� sieluttelevan Telephonen j�lkeen kuullaan viel� piiloraitana menev� Honey, joka nousee levyn eturiviin jo pelk�st��n energisell� rullauksellaan. Mik��n kauhean pys�ytt�v� kokemus Badun uusin ei silti ole, vaikka nainen edelleen laulaakin mahtavasti. Se juurevuus ja letkeys t�st� silti puuttuu. Mik� ei ole hyv� asia.