Barse: If You Can´t Fuck ´Em, Cut ´Em Up!

Hell´s Tone

Itselleni entuudestaan täysin tuntematon Barse on tallonut ammoin valitsemaansa polkuaan vuosien ja taas vuosien ajan. Vaikken ole yhtyeen aiempaan tuotantoon tutustunutkaan, voisi sen olettaa samanlaista kuin sen viimeisin pitkäsoitto If You Can´t Fuck ´Em... ja sillä kuultava vanhan koulun punk. Sanoiko joku Cock Sparrer? Tai Blitz?

Gary "Gash" Brownin luotsaama Barse kuulostaa aikamatkalta vuoteen 1978. Sen punk on äänenlaadultaan oikeasti lo-fi eikä se yritä olla kovinkaan fiksua. Barsen musiikki kulkee jatkuvasti melkein saman tempon ajamana, kitarat särisevät vastustamattomalla pörinällä eikä rumpali tuhlaa aikaansa turhiin filleihin. Gash laulaa tai pikemminkin toteaa yksioikoisesti lyriikkansa, jotka ovat yksinkertaisia ja aiheiltaan periaatteessa melko typeriä (Biisien I´ve Got Tourettes tai Zombie Girls on Heat nimet kertonevat yhtä paljon kuin niiden sanoitusten lukeminen).

Eihän tällaisesta pitäisi pitää? Ei tarvitse jos ei pidä, mutta on pakko myöntää Barsen olevan pitkään aikaan taas niin maan vietävän piristävää musiikkia. Yhtye ei ole periaatteessa eikä käytännössäkään yhtään mitään hienoa, mutta se kuulostaa hauskalta ja virkeältä. Osa levyn biiseistä, kuten Voices in My Head, Turn Around and Hate Me ja My Bird ovat melodioiltaan kerrassaan mainioita tapauksia. Ja kun ylitsevuotavaan melodisuuteen yhdistetään mutkaton alta pois -meininki ja alituotettu (tai kenties täysin tuottamaton) soundimaailma, on tuloksena jotain aika hienoa.

Valitettavasti tämä jää Barsen levyistä viimeiseksi -- "Gash" Brown löydettiin vuosi sitten kuolleena asunnostaan muutama viikko albumin nauhoittamisen jälkeen. En tiedä kelpuuttavatko Joey Ramone tai Joe Strummer miestä taivaalliseen/helvetilliseen bändiinsä, mutta bailumies Dee Dee Ramonen voisi olettaa pitävän Gashin seurasta.