Gray May: Gray May (EP)

Harjavallasta Tampereella kotiutunut nelikko yhdistelee tummaa shoegazingiä yhdysvaltalaiseen vaihtoehtorokkiin, aina Pixiesistä My Bloody Valentineen. Neljän biisin maistiainen komeasti maalailevaa, korkealta kaartelevaa haaveellista altsua ulottuu avausraita Next World Warin kiivaasta rullauksesta Dead Birdsin kertsin viipyilevämpään utuisuuteen ja Daisy Chain On Knife Paraden näppäilyyn. Joka tapauksessa sellainen säröinen vallittelu tuntuu kuuluvan kaavaan, samoin korkeat kaaret ja kiireetön, mollissa maalaileva laulu. Nelikko osaa välillä hiljentyäkin, mikä luo mukavia hengähdystaukoja aika täyteen ahdetun kitaroinnin oheen. Kaiken kaikkiaan bändillä on erittäin tyylikkään kuuloinen kaava hallussaan ja alusta loppuun omatoimisesti luotu levy vakuuttaa myös ulkoisilla avuillaan. Jatkossa yhtyeen täytyy sitten vielä nostaa siitä kaavastaan niitä todellisia kultakimpaleita. Kaikesta hyvästä huolimatta Gray Mayn EP:n anti on jo kuultu moneen kertaan eikä se vielä tarjoile sellaisia yksittäisiä huippuhetkiä, joilla yhtye voisi lyödä läpi – sekä näin indiepiireissä että markkinoilla. Aika lähellä se silti tuntuisi olevan.