JJ72: I To Sky

Lakota

Dublinista Irlanninmaalta kotoisin oleva kolmikko JJ72 kohahdutteli musiikkipiirejä Brittein saarten vaikutusvaltaisessa tähtihautomossa samannimisellä debyyttialbumillaan vuonna 2000. Puhuttiin kovasti jopa seuraavasta indierockin tähdestä Manic Street Preachersin tai vaikkapa Musen jalanjäljillä. Tuoreella I To Sky -albumillaan laulaja-lauluntekijä Mark Greaney, rumpali Fergal Matthews sekä basisti Hilary Woods ovat kovan paikan edessä. Riittävätkö lahjat ja taidot saavutettuun kohuun vastaamisessa vai jääkö kysymyksiä herättävästi nimetty yhtye yhden hittilevyn tähdenlennoksi?

Nirvana ja Joy Division ovat Greaneyn ja Matthewsin suurimpia musiikillisia vaikuttajia. Uutukaisella aistii vaikutteet, vaikkakin JJ:n soundi onkin rauhallista ja juoksevan leijailevaa. Taustahahmoina on niinkin kovia nimiä kuin Flood tuottajana ja Alan Moulder miksaajana. Itse soitosta nousee kovasti lämpimiä mielleyhtymiä Smashing Pumpkinsin Siamese Dreamin aikaisiin rauhallisempiin kappaleisiin (kuuntele esim. Oiche Maith tai I Saw A Prayer) , vaikkakin Greaneyn värisevää ääntä ei edes vahingossa herra Corganiin tulisikaan sotkettua. Hetkittäin laulun värinä korostuu jopa siinä määrin (esim. rauhallinen Brother Sleep), että miekkosen sukulaisuutta sarvipäiseen ja leukapartaiseen nelijalkaiseen tulee mietittyä. Onneksi vain hetkittäin.

Levyn aloittava kaunis pianopoppailu Nameless, komeasti juokseva Formulae, leikitellen poppaileva Half Three sekä synkän uhkaavana räiskyvä Serpent Sky ovat sinänsä hienoja kappaleita, mutta kokonaisuutena levy ei ole ehkä mitenkään uusi tai erityinen. Silti, vanhana Pumpkins –fanina levystä löytää kyllä oman viehätyksensä. Heräteostoksena jäisi sinne positiivisen puolelle.