Evil Kangaroo: Agent Hello in Goodbye's Sober Day

Omakustanne

Puuh! Evil Kangaroon teemalevyn Agent Hello in Goodbye´s Sober Day läpikahlaaminen käy voimille. Ei sen takia, etteivätkö kaverit osaa soittaa. He nimittäin osaavat. Agent Hellon kuunteleminen rasittaa, koska se on kikkailua kikkailun vuoksi. Jos Evil Kangaroo olisi näyttelijä, sitä syytettäisiin rankasta ylinäyttelemisestä.

Agent Hello on kahdeksaan näytökseen jaettu teatraalinen sekasotku. Agentti Hellon tähdittämän makaaberin murhamysteerin vauhdittamiseksi tarinan edetessä käydään musiikkityylejä läpi pari tusinaa. Tango Para Una on nimensä mukaisesti tango, Rockabilly the Sid toki letkeäpoljentoista ´billyä. Miles Davis Slapped Me jatsailee, ja käydäänpä matkan aikana Lemmenlaivan diskotunnelmissakin unohtamatta kunnon saluunameininkejäkään. Yksi musiikillisen sillisalaatin selkeähkö referenssi on Mr. Bungle, jota Evil Kangaroo kai koittaa jossain määrin apinoida. Kyllä Mr. Bunglekin on metsään ajanut, mutta tässä tapauksessa pusikko rytisee kunnolla.

Itsetarkoituksellinen näppäryys koituu Evil Kangaroon kohtaloksi. Soittopuoli on kyllä kunnossa, mutta kaikki tuntuu turhan alleviivatulta ja lattealta. Harmi, sillä yhtye on teknisesti osaava. Sisältö on kevyttä höttöä vailla jäntevää ideaa. Viimeisin naula arkkuun on laulu ja etenkin sanoitukset. Alussa mainittu ylinäytteleminen koskettaa eritoten Señor Gargantan vokalisointia, ja sanoitukset ovat järjestään toinen toistaan nokkelampia loppusointuja.

Agent Hello on ärsyttävä mutta myös turhauttava. Ainesta on, aivan kuin on taitoakin. Sitä kuitenkin käytetään tuhlailevasti, väärin motiivein. Heti, kun Evil Kangaroo jättää laulamisen ja turhan hötkyilyn, se kuulostaa hyvälle. Valitettavasti ilman överiksi vedettyjä vokaaleja hoidetaan vain levyn viimeinen näytös, melankolisen tunnelmallinen Hold ´em Horses.