Soul Tattoo: Malaga

Rolls Voice

Soul Tattoon kahta ensimmäistä levyä on tullut kuunneltua reippaalla kädellä, eivätkä ne vieläkään osoita puutumisen merkkejä. Levyt muistuttavat toisiaan sekä sisältönsä että laatunsa puolesta, mutta jos autiolle saarelle olisi jompikumpi valittavan, osuisi valinta ainakin tällä hetkellä bändin nimeä kantavaan debyyttiin.

Malagan myötä Soul Tattoo kirjoittaa kuitenkin useammankin uuden luvun yhtyeen historiaan. Ensinnäkin, bändissä alusta asti (ja sitä ennen jo Hearthillissa) vaikuttanut Jukkis Kiviniemi on poistunut riveistä ja uudeksi nelikielisen kurittajaksi on tullut Tero Siitonen. Toinen silmiinpistävä seikka on se, että Malagan julkaisijana toimii Rolls Voice-levymerkki, joka kaikesta päätelleen lienee miesten oma yritys. Kuviteltavaa olisi, että tämän tason bändille löytyy ottajia vaikka kuinka paljon, mutta toisaalta tämän kaltainen ratkaisu jättää langat entistä tukevammin artistien käsiin.

Nämä kaikki muutokset ovat kuitenkin toisarvoisia sen rinnalla, miten Soul Tattoo on lähtenyt musiikkiaan uudistamaan. Kahdelta ensilevyltä tuttu räyhäkkyys ja kulmikkuus on Malagalta karsittu minimiin ja kaikesta tekemisestä haiskahtaa selvästi hienovaraisempi lähestymistapa. Ei siis ihme, että ensimmäisellä kuuntelukerralla levy kuulosti liki pelottavan särmättömältä. Kun vielä luin Malagan mukana tulleesta saatteesta, että Soul Tattoo on telecaster-hakkauksen sijaan lähtenyt hakemaan popista ja soulista ammennettua sielukkuutta, olin entistä enemmän kauhuissani. Omissa kirjoissani suomimuusikoiden flirttailu soulin suuntaan on yksi pahimmista sudenkuopista, tekivät Tuomo Prättälä ja kumppanit mitä tahansa.

Malaga kuitenkin toimii pidemmässä juoksussa – kohtalaisesti. Suurin ansio tästä kuuluu ilman muuta sille, että Jussi Sydänmäki ja Samuli Laiho ovat harharetkilläänkin maamme lahjakkaimpia biisinikkareita. Miesten melodiantajusta löytyy kyllä sitä peräänkuulutettua sielukkuutta, mutta suurimmalta osin Malagan toteutus ei tätä tue. Siksi onkin niin mukava yllätys huomata, että levyn loppuun on mahdutettu hypnoottisen Skeleton Gardenin jälkeen piilobiisiksi todellinen ”pääkallo-grooven” muotovalio. Syyttäkää vain jämähtäneeksi, mutta näissä Soul Tattoo on parhaimmillaan.