Metsatöll: Iivakivi

Nailboard Records

Kansanperinnemetalli on ansainnut itselleen viime vuosina vankan aseman, kiitos muuttuvien aikojen sekä muutamien erittäin rohkeiden edelläkävijöiden. Tämän omia juuria korostavan aallon harjalla myös eteläisestä naapurista kotoisin oleva Metsatöll on lyönyt itsenä läpi metallin markkinoilla, joten ryhmän uutta pitkäsoittoa voi tituleerata jopa odotetuksi tapaukseksi.

Iivakivi on 52 ja puolen minuutin mittainen annos puhtainta mahdollista Metsatöllin musiikkia, jossa on tällä kertaa aiempaa metallisempi pohjavire. Perinnesoittimet värittävät kokonaisuutta, mutta johto on selvästi kitara-rummut-basso kolmiolla, eikä kappaleiden sovituksia voi pitää kovinkaan uskaliaina. Nähtävästi vuosien mittainen kiertäminen metallifestivaaleilla ja metallibaareissa on tehnyt tehtävänsä, vaikka yhtye soittaakin metalliaan hieman vaihtoehtoisemmalla arsenaalilla. Menossa ja meiningissä löytyy yhä sitä pettämätöntä suomalais-ugrilaista vetoa, mutta liika metallisuus uhkaa silti viedä koko touhusta jo persoonallisuuden.

Ei uutukainen silti pelkkää metrimetallia tarjoa ja parhaimmillaan orkesteri on yhä innovatiivinen, sekä omia vahvuuksiaan taiten hyödyntävä. Näiden harvojen vahvojen hetkiensä ansiosta albumi onnistuu kääntämään vaa´an lopulta plussan puolelle. Iivakivi uppoaa taatusti edeltäjiään paremmin niihin kuulijoihin, jotka arvostavat ryhmän metallipuolta, mutta vastavuoroisesti ne joiden mielestä ryhmän persoonallinen folk-sekoitus on sen vahvin ase, tulevat takuulla pettymään. Keskinkertaista parempia metalliretkueita on jo maailma väärällään, joten täytyy toivoa, että myös tekijät itse ovat tyytyväisiä uuteen tuotokseensa.