Abduktio: Thermidor

Combat Rock Industry

Abduktio on jo aiemmilla tuotoksillaan iskenyt itsens� naulapyssyn jykev�ll� nakutuksella suomalaisen hardcoren eturiviin. Eik� tuore Thermidor-albumi ainakaan tiputa tiukalla asenteellaan ja soljuvalla musiikillaan vakuuttavaa viisikkoa sielt�. Pikemminkin p�invastoin � Thermidor todistaa ett� yhtyeell� on edelleen paljon sanottavaa sek� teksteiss� ett� s�velkyn�n puolella.

Mikko Suikkasen karhea huuto on edelleen tallella, mutta tuntuisi ett� yhtye on hakenut soundiinsa entist� enemm�n my�s tarttuvia kitaramelodioita. Sama melodiahakuisuus ja kiivaudesta huolimatta osasta biiseist� nouseva rauhan ja h�tkyilem�tt�myyden tunne on tarttunut my�s laulupuolelle. Niinp� esimerkiksi Kuparintuoksuisen bluesin rauhallisesti ja � kyll�, jopa kauniisti � maalaileva v�liosa, Rosa Parksin komean kertos�keen koukukas suora laulu, Rauhanehtojen hienot stemmat ja jopa haaveillen maalaileva loppu tuovat hienosti vastapainoa edelleen p��asiana olevalle tiukalla m�tkeelle. Puhumattakaan instrumentaalisen nimibiisin kaikessa rauhassa kasvavasta tunnelmallisuudesta. Vastakohdat t�ydent�v�t toisiaan ja Abduktio osaa sulauttaa omat ��rip��ns� toimivasti yhteen ja samaan kaavaan. Mink��nlaisesta �l�ystymisest� � tai jonkinlaisesta periksi antamisesta ei miss��n nimess� ole kyse, vaan huomattavasti kasvaneesta s�vykkyydest�. Ja sen avulla tiukat p��dyt kuulostavat entist�kin tiukemmilta. Minun korvaani ehdottomasti hyv� ja toimiva suunnanvalinta.