Röpöskä: Saarnamies

Omakustanne

Olen yrittänyt päästä pinnan alle Röpöskän omituisesti poukkoilevan ja snadisti kieron suomenkielisen rockin olemukseen. Se on ollut jopa harvinaisen vaikeaa. Kumikamelin ja YUP:n kaltaisten kieroilijoiden luoman perinteen äärellä tässä taidetaan olla eikä sinänsä ihmetytä että yhtyeen keikkakalenterista löytyy yhteisiä keikkoja Tundramatiksin kanssa. Silti kaikkiin näihin verrattuna Röpöskän pitkäsoittolevy Saarnamies jää auttamatta jälkeen. Raskaallakin säröllä riffittelevä kitara ei oikein missään kohtaan onnistu perustelemaan kulkemiaan polkuja, melodisuuden puutetta ei onnistuta paikkaamaan ilkikurisuudella eikä omaleimaisen poukkoilevuuden parista irtoa koukkuja. Kaiken kaikkiaan Saarnamiehestä jää mauksi päämäärätön haahuilu, jopa kikkailu. Kumikamelilla huumori vilkkui sieltä seasta paremmin, YUP:n ja Tundramatiksin kohdalla huomattavasti mieleenjäävämpi biisimateriaali puolestaan paikkaa hörhöilyn luomaa ”outoutta”. Samanlainen ihastuttava hillittömyys loistaa Röpöskän kohdalla vain poissaolollaan. Jonkinlaista shamanistista otettahan kolmikko tavoittelee, muttei oikein siinäkään pääse maaliin asti. Samoin se kujeilevuus ei vain ole tarpeeksi letkeää, jotta se nostattaisi hymyä kuulijankin huulille. Röpöskän levyssä ei vain ole sitä jotain, ikävä kyllä ei edes yksittäisissä valonpilkahduksissa. Hyvät herrat pääsee ehkä lähimmäksi jonkinlaista läpimurtoa.