The Gutter Twins: Saturnalia

Sub Pop

The Gutter Twins liittää yhteen kaksi 90-luvun vaihtoehtorockin kaksi suurta nimeä, Greg Dullin ja Mark Laneganin. Ensiksi mainittu sementoi maineensa ennen kaikkea Afghan Whigsin nokkamiehenä, kun taas jälkimmäinen ponnahti yleiseen tunnettavuuteen ensin Screaming Treesin laulajana ja sittemmin sooloartistina ja Queens Of The Stone Agen jäsenenä. Yhtä kaikki, Dulli ja Lanegan ovat laadukkailla töillään ansainneet kunnioituksen, josta monet rock-muusikot voivat vain haaveilla.

Mielenkiintoista on myös panna merkille, että Saturnalian julkaisijana toimii koko grunge-lumipallon alullepanija Sub Pop. Tapauksen kohdalla voisi puhua jonkinlaisesta ympyrän sulkeutumisesta, sillä onhan Lanegan tunnetusti osa Seattlen alkuperäistä rockilmiötä ja myös Afghan Whigsin taustalta löytyi legendaarinen Sub Pop-leima – vaikka yhtye olikin kotoisin liki mantereen toiselta puolen. Jos historiankirjoja selataan tarpeeksi taaksepäin, löytyy varsinkin Laneganin menneisyydestä useitakin mielenkiintoisi duo-proggiksia. Itsensä Kurt Cobainin kanssa Leadbelly-covereita nauhoitellut The Jury ja muutaman vuoden takainen Isobel Campbell-yhteistyö nousevat ensimmäisenä mieleen.

The Gutter Twins on musiikillisesti kuitenkin selvästi enemmän Dullin heiniä. Dulli on pääasiallisena biisinkirjoittajana ottanut sisällöllisen vastuun harteilleen, kun taas Laneganin tehtäväksi on jäänyt lähinnä tunnelman ja nyanssien välittäminen. Ratkaisua voidaan pitää onnistuneena, sillä vaikka olenkin pitkään jo ihaillut Dullin tekemisiä, en ikinä ole erityisemmin pitänyt miehen hivenen valittavasta äänensävystä. Laneganin baritonin edessä olen taasen aina ollut aseeton.

Saturnalia on levy, joka väistämättä ottaa aikaa toimiakseen. Parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla siitä on vaikea sanoa juuri mitään, mutta säännöllisen tutkailun myötä sen todellinen syvyys alkaa paljastua. Tämän sanon siitäkin huolimatta, että sen toteaminen tuntuukin hieman kliseiseltä. Saturnalian - tai pikemminkin The Gutter Twinsin - hienoutta on myös se, että siitä puuttuu täysin epäilyttävältä haiskahtava projektin haju. Mitään kaupallisia tai edes etäisesti epäilyttäviä aikomuksia ei The Gutter Twinsin yhteyteen ole asetettu. Epäitsekkäät tarkoitusperät kuuluvat musiikin lävitse aivan yhtä selvästi kuin itsekkäätkin.

Tiivistetysti voisi sanoa, että Saturnalia sisältää tunnetuille rokkareille harvinaisella tavalla egovapaata ja jopa epärocktähtimaista musiikkia. Sen sanoma kumpuaa jostain likaisen korpibluesin, puhdistavan gospelin ja iankaikkisten murhaballadien maailmasta - ainoastaan rock-viitekehykseen puettuna. Voipi hyvinkin olla, että Saturnalia on viiden vuoden päästä täysien tähtien arvoinen levytys.