Igni Et Ferro: Amor Fati

Blame The Victim/Tuska & Ahdistus

Kahdella naislaulajalla raivoava hardcore-viisikko Igni Et Ferro on nimestään huolimatta ihan suomalainen kokonaisuus. Power violencea alavireisillä kitaroilla, vihaisella huudolla ja blast beatillä tahkoava yhtye pistelee debyytillään sen verran hyvin että ainakin pohjatyön voi sanoa olevan kunnossa. Suomalaisessa punk-skenessä alkaa yleisesti ottaen muutenkin olla nuo soittotekniset asiat sen verran vahvalla tasolla, että se vanha oppi siitä kenen tahansa osaamisesta voidaan kait pikkuhiljaa unohtaa. Ja tärkeämpäähän on aina – ainakin minulle – ollut se että bändistä tai artistista löytyy sekä persoonaa että luovuutta. Biiseissä olisi mukava olla jotain ideaa ja niitä olisi kiva kuunnella nimenomaan sen tietyn artistin biiseinä, ei tusinakopiona viidentoista muun bändin paremmin hallitsemasta linjasta.

Igni Et Ferron kohdalla jo pelkkä naiskaksikko laulussa tuo kieltämättä persoonaa. Silti mitään kauhean erikoista bändi ei vielä debyytilleen ole kehittänyt. Hardcoren huutoraivopaahto-perinteestä, grindistä ja crustista ammennetaan aika yllätyksettömästi. Hardcoren yleinen ongelma tuntuu olevan, että keskitytään liikaa vauhtiin ja vihaan ja unohdetaan luovuus. Luova puoli tuntuu jäävän liikaa sanoituksiin ja kun siitä ei hyvällä tahdollakaan aina saa mitään selvää… Igni Et Ferro osaa soittaa raivokasta hardcorea ja on varmasti livenä tiukka hyppyyttäjä. Asenne tuntuu olevan kohdallaan. Mutta debyytillään yhtye ei vielä tarjoile mitään varsinaisesti uutta tai sen verran koukukkaasti ja omaperäisesti tehtyä vanhaa tuttua, että siitä jaksaisi ihan viimeisen päälle innostua. Ruisleipä ei missään nimessä ole palanut tai raaka, mutta päällysteitä sopisi vielä siivuttaa siihen päälle.