Virgin

Kunnioitettavan 40 vuoden iän saavuttanut Rolling Stones on kiistatta maailman tunnetuin rock-bändi. Forty Licks-tuplakokoelma muistuttaa meitä heikkomuistisia siitä että kyseessä oleva ryhmä oli vuosina 1968 – 1973 myös maailman paras rock-bändi. Kaikki kunnia kolmikolle The Beatles, The Doors ja The Kinks, mutta tuona ajanjaksona Rollarit löivät pöytään sellaisen nipun ässäbiisejä ettei edes Fab Fourin vastaiskut valkoisine tuplineen ja abbeyroadeineen riitä pitkälle. Mm. Street Fighting Man, Gimme Shelter, Jumpin’ Jack Flash, Sympathy For The Devil, Brown Sugar, Honky Tonk Women takasivat sen että valtikka pysyi Rollarien käsissä, huolimatta yhden jäsenensä kuolemasta sekä laajalti dokumentoiduista huumesekoiluista.

Forty Licks kattaa kuitenkin huomattavasti laajemman ajanjakson. Vuoden 1964 Not Fade Awaysta starttaava kokoelma ulottuu aina tähän päivään asti, onhan pakettiin onnistettu ujuttamaan myös neljä uudenkarheaa biisiä. Vaikka nämä uudet Rollari-sävelmät eivät kovin kummoisia olekaan, osoittavat ne että suur-Lontoon reunamilla sijaitsevassa Dartfordin kyläpahasessa varttuneet Mick Jagger ja Keith Richards osaavat yhä tarttuvien ja perstuntumaa ravisuttavien biisien teon. Erityisesti Don’t Stopissa on potentiaalia kasvaa tulevaisuuden ikivihreäksi.

Klassisimpien (ja samalla hieman käytössä kärsineiden) Satisfactionin, Paint It Blackin ja Wild Horsesin rinnalla on piristävää kuulla She’s A Rainbow’n kaltaisia vähemmän tuttuja vetäisyjä, mutta uskon tältä osin kuuluvani aika pieneen vähemmistöön. Suurin osa tämän kokoelman hankkijoista halunnee itselleen juuri ne kaikkein tunnetuimmat biisit – rockin kiistämättömät kulmakivet alkuperäisessä ja parhaassa kuosissaan. Eikä siinä mitään moitittavaa olekaan – harvinaisuuskoosteet ovat täysin oma juttunsa, eikä Forty Licksilla ole niiden kanssa mitään tekemistä. Se on täydellinen ja häpeilemätön hittikokoelma rockin suurimmalta elossaolevalta ikonilta.