Maty I. Wave: My First Time

Omakustanne

Nykyaikaan nauhoitteiden teko kelvollisen laatuisina ja ulkoasultaan mukiinmenevinä on verraten vaivatonta, kenties jopa luvattoman helppoa. Jyväskyläläinen Maty I. Wave, alias Matti Aalto, on ottanut tästä kaiken irti julkaistessaan omakustanteena pitkäsoitollisen, 12 kappaletta, akustisella kitaralla säestämiään lauluja. Folk-sävytteisestä materiaalista onkin ennakko-odotuksien mukaisesti kyse, vaikka kappaleiden variaatio onkin verraten laaja.

Levyn varsinaista funktiota sopii kuitenkin vain arvailla. Täyspitkä levy akustisella kitaralla läpi kompattuja biisejä kuulostaa ennen kaikkea bändille sovitusta varten nauhoitetulta raakademolta. Toki osa kappaleista toimii jo sinällään oikein mukavasti, mutta kun sovituksellinen variaatio loistaa poissaolollaan enemmän tai vähemmän halki koko tuotoksen, jää ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähinnä negatiivisella tavalla hämilleen. Hapuileva ja osin tarinoiden ehdoilla puheenomaisesti kulkeva laulu on sekin joissain kappaleissa hauskan ja mielenkiintoisen kuuloista, mutta ei siitä silti ole kannattelemaan tämänmittaista pakettia alusta loppuun asti.

Erityisesti tämä levyn halki kulkeva puolittaisuus kuuluu ratkaisuissa, joissa sahataan akustisella vaikkapa tiukan punkpopmaisia kahdeksasosia vailla variaatiota ja sovituksellista tai melodian mukanaan tuomaa jujua. Näin on esimerkiksi kappaleessa 3rd Person Wanted, joka on auttamattoman puuduttavaa kuunneltavaa. On hyvin todennäköistä, että tällainen voi toimia livenä jopa erinomaisesti, mutta levyllä kuulostaa aika ajoin siltä, kuin juoni olisi auttamattomasti kadoksissa. Paremmin kantaa esimerkiksi Studio Apartment, joissa tasaisesti rapsuttava akustinen kitara yhdessä taustalla kulkevan näppäilykuvion kanssa muodostavat toimivan pohjan laulumelodialle ja sitä tukevalle stemma- ja taustalaululle. Paras kappaleista on kuitenkin osin yllättäen juuri edellä kuvatun kaltaisella naputuksella alkava The A Nap, josta tulee kaihoisine melodioineen ja kasvavine tunnelmineen väistämättä mieleen jotkin Foo Fightersin akustisemmat vedot.

Maty I. Waven kappaleet eivät sinänsä ole todellakaan huonoja! Levy kuitenkin kuulostaa siltä, kuin ne eivät olisi vielä valmiita. Tavallaan levyn kuultuaan jää kuitenkin odottamaan, että kappaleiden lopulliset versiot joskus julkaistaisiin.