Poko

Monilla ihmisillä vaikuttaa olevan jotain When The Empire Fallsia vastaan. Osittain se johtunee bändille "liian" helposti avautuneesta tiestä huipulle, osittain bändin jäsenistä huokuvasta itsevarmuudesta. Kuulemani sinkkubiisit potkivat kuitenkin sen verran lujaa, että päätin ottaa levyn ennakkoluulottomasti arvioon kallistamatta korvaani bändiä haukkuvien suuntaan. Ehkäpä orkesterista olisi jopa tamperelaisen metallin tahraantuneen kuvan kiillottajaksi.

Musiikillisesti WTEF soittaa speedmetallilta kuulostavaa jykevää hevimeteliä. Puolikuolleen genren elvyttämisestä en ihan rohkene puhua, mutta ainakin albumi alkaa lupaavasti, sillä debyytiltä lohkaistut sinkut The Blood In Your Hands ja When The Empire Falls avaavat pelin hyvin ollen onnistuneita ja koukuttavia tekeleitä vahvoine kertosäkeineen. Valitettavasti taso lopahtaa välittömästi kakkosraidan päätyttyä. Loppulevyn aikana koukuista ja vahvoista kertosäkeistä on enää turha puhua, sillä biisit ovat lähes poikkeuksetta yllätyksettömiä, tasapaksuja ja kertakäyttöisiä.

Sana kertakäyttöinen tuntuu olevan usein vain kriitikoiden sanahelinää, mutta tämän levyn kohdalla sanan merkityksen voi määritellä tarkemmin. Eli albumilta löytyy kuunteluhetkellä ihan kivoilta tuntuvia melodioita, mutta ne eivät vain tahdo jäädä mieleen. Biisit ovat jotenkin helppoja, ne eivät koukuta, eivätkä pakota kuuntelemaan toista kertaa. Lisäksi biisit eivät parane useamman luukutuskerran myötä, vaan paljastavat korttinsa heti ensimmäisessä jaossa ja alkavat lähinnä puuduttaa, jos niistä yrittää etsiä vahvempaa punaista lankaa.

Levy on hyvin kasattu kokonaisuus soundeineen, kansitaiteineen ja yhtenäisine lyriikoineen. Eurooppalaistyyppisen voimakas ja puhdas vokalisointi on vähän stereotypistä, mutta ehdottoman laadukasta. Hyviä palasia tältä debyytiltä löytyy, mutta kunnon biisejä on sitä vastoin aivan liian vähän. Tiukempaa sävellystyötä seuraavalle levylle, niin josko se siitä.