The So Bored Society: It Went to Massage

Omakustanne

KRIITIKKOVAROITUS
KESKINKERTAISTA MUSIIKKIA
Tällainen punkahtava musiikki on
parhaimmillaankin vain kolmen tähden arvoista.

Punk ja yäk. The So Bored Societyn levyn takakantta koristaa tutusta Parental Advisory -tarrasta väännetty versio. Sen sijaan, että sohittaisiin syyttävällä sormella arveluttavan kuvaston levittäjiä, kerrotaan rehellisesti että levyn sisältö nyt ei välttämättä ole sitä kirkkainta kärkeä. Tämä on hienoa, ja tällaista sopisi nähdä useammankin levyn kannessa. Vinhaa on tietenkin myös se, että kyseinen varoitus pitää tässä tapauksessa paikkansa.

Mutta: The So Bored Society on siinä väärässä, ettei kaikki uudempi punk, tai -- sanotaan nyt rumasti -- ysikymmenlukuinen uuspunk, ole huonoa tai korkeintaan kolmen tähden arvoista. Sellaiset albumit kuten Ribbed, Trashed tai vaikkapa Pennywise ovat helposti ainakin neljän pongon kiekkoja, puhumattakaan Let´s Gosta, Against the Grainista tai Punk in Drublicista. Kyse on vain siitä, että jokainen edellämainittu kiekko tehtiin ennen viime vuosikymmenen puoliväliä. Retroilu on nastaa ja jehnaa, mutta kyllä kierrätyksessäkin pitäisi olla tolkku mukana. Simppeliä: jos roskista ei vie, se alkaa haisemaan.

The So Bored Society, pääkaupunkilainen tyyli"puhdasta" uusiopunkkia soittava kolmikko, pöllii sen verran paljon NoFX:ltä ja Bad Religionilta että pahaa tekee. Ja jos vahaksia ei käytä näppärästi jonkin aivan uuden luomiseen, on kopio tietenkin aina heikkotasoisempi kuin alkuperäinen. Kirk O´Bane (laulu, basso), Glenn Tiptop (kitara) ja Kill-U (rummut) ovat selvästikin kuunnelleet punkkinsa tarkkaan. Niin tarkkaan, että jokainen isku, nuotti ja tavu on jäljitettävissä johonkin Epitaphin, Fat Wreck Chordsin tai Burning Heartin yhdeksänkymmentäluvun julkaisuun.

Sanoitukset ovat suoraan ysiluokan matikantunnilta ja siitä hetkestä, kun tiedostamaan oppiva nuori ihmisentaimi raapusti vihkonkulmaan jotain syvällistä omasta elämästään, kanssaihmisten umpimielisyydestä ja punkin tilasta. Tyl-sää! On kyllä periaatteessa ihan nasta bongailla musaviitteitä lyriikoijen joukosta.

Jos vain saisi selvää. Oksettavan äklöt kannet ovat rikos ihmisyyttä vastaan.