Dawn Delayed: Young Hearts Are Open (EP)

Omakustanne

Kun Dawn Delayedista kirjoitettiin Desibeliss� ensi kerran b�ndin ensimm�isen, vuonna 2006 julkaistun demon merkeiss�, korostettiin siin� b�ndin valmiutta ja eheytt� heti alusta alkaen. T�m� vaikuttaa edelleen pit�v�n paikkaansa nyt kuultavalla nelj�n kappaleen ep:ll�, joka voisi soinnillisen virtaviivaisuutensa puolesta olla mink� tahansa suuren tuotantokoneiston l�pik�ynyt paketti.

Young Hearts Are Openilla kaikenlainen rock-raivokkuus on j�tetty t�ysin taka-alalle, t�ll� kertaa paneudutaan kaikella tarmolla eeppisyyteen ja maalauksellisiin mittoihin asti ulottuviin kaariin. K�yt�nn�ss� t�m� kuuluu ennen kaikkea huolellisena panostuksena vaihteleviin sovitusratkaisuihin ja biisien luonnetta tukevaan miksaukseen. T�m�n puolesta mieleen nouseekin v�ist�m�tt� Coldplayn kaltaiset poprockin toimijat, vaikka koskettimet ovatkin Dawn Delayedin soundissa viel� keskeisemm�ss� roolissa.

T�st� p��st��nkin levyn toiseen, kenties hieman heikompaan puoleen. Tunnelma levyll� on aika ajoin todella koskettavaa, mutta yleisesti kokonaisuudesta j�� kuitenkin jokseenkin hajuton ja mauton tunne. Mik� t�st� tekee Dawn Delayedia? Kenties l�himm�s t�llaista omaa ��nt�� p��see toisena kuultava Looking Into The Sky, jossa ilmeik�s soundimaailma kohtaa mielekk��sti ja ennakkoluulottomasti suureellisen, mutta pateettisuuden v�ltt�v�n kertos�keen. Sen j�lkeen kuultava So Free on sekin sin�ns� eritt�in toimiva ja vaihteleva kappale, mutta siin� mittasuhteet alkavat jo kuulostaa koomisen megalomaanisilta. Wembleykin alkaa vaikuttaa hieman vaatimattomalta esityspaikalle n�in massiiviselle kappaleelle.

Osaaminen on Dawn Delayedilla totisesti kohdallaan. B�ndi tekee harkitun kaunista pop-musiikkia kaihtamatta ��rip�it� suuruudenhulluuden ja minimalistisuuden v�lill�. Pient� omintakeisuutta t�h�n kuitenkin kaivattaisiin yhdess� t�ysosumas�vellysten kanssa. Siin� tilanteessa b�ndill� on mahdollisuus mink� tahansa ovien avaamiseen.