Silakka Lewyt

Mikkelistä Savonmaalta saapuu iltojamme ilostuttamaan iskelmäorkesteri Neliapina, joka jatkaa maamme parhaiden iskelmäorkestereiden työtä hempeällä ilmaisullaan. Niin radioaalloille kuin kotistereoihinkin sopiva tanssimusiikki ilahduttaa varmasti sekä vakavampia iskelmäharrastajia että satunnaisia perjantaipyörähtelijöitä. No ei.

Tämä on aivan kauheaa. Neliapina on ehtaa peräkammaricorea jostain pimeistä metsistä, minne ei onneksi tarvitse jalalla koskaan astua. Neliapinan kappaleissa puhutaan niinkin hienoista asioista kuin runkkaamisesta, sukurutsasta, pornosta ja viinasta. Neliapina soittaa punkin ja hardcoren sukuista meteliä, joka on viimeistelty kalsoin konerummuin. Lopputulos? Musiikillinen vitsi, joka ei jaksa herättää mitään muita tunteita kuin syvää ärtymystä.

Mutta ehkä minä olen tyhmä ja Neliapina fiksu. Jospa tämän taustalla on jotain hienoa ja syvällistä filosofiaa ja kommentointia mitä en vain tavoita. Pari hyvää lainia Mallit-EP:llä on, kuten ohjenuora pikkulapsille tuhlata viikkorahat pornoon ja viinaan sekä Joutuin Juvalle -kappaleen kertsi Mitä serkumpaa / sitä herkumpaa / kuka tätä kyräilijäkansaa kaipaa. Ja kitaristi-laulaja Valjakka mörisee ihan kivasti. Onhan se hienoa, että nelikymppiset aikamiehet jaksavat harrastaa, mutta... No, on hienoa että jaksavat harrastaa.