Julkaistu: 08.03.2008
Arvostelija: Mika Roth
Parole Records
Die So Fluid herätti pientä keskustelua jo pari vuotta sitten julkaistulla debyytillään, joka esitteli maailmalle jälleen yhden mainion brittiläisen rock-trion. Debyytin jälkimainingeissa yhtye kiersi ahkerasti vanhaa mannerta ja esiintyi kotimaassammekin useaan otteeseen. Siinä missä esikoinen Spawn Of Dysfunction pelasi enemmän suoran ilmaisun ja raskaan, melkeinpä metallisen ja primitiivisen rockin voimin, lähtee tuore Not Everybody Gets A Happy Ending –nimihirviö kuitenkin rullaamaan aivan toisella tavalla ja paikoin tyystin eri raitteja.
Kuten niin monet rock-yhtyeet jo aiemmin, myös Die So Fluid lähtee rohkeasti rikastamaan ja elävöittämään raskasta soundiaan kakkosalbumilla. Tuiman punkahtava mäiske ja jämäkkä perus-riffittely saavat siis kylkeensä mausteita niin iisimmästä osastosta, kuin jopa aiempaakin rankemmasta rätkeestä. Sävellykset kuulostavat edelleen erehtymättömästi yhtyeeltä itseltään, mutta varsinkin sovituksissa on lähdetty aiempaa rohkeammin tutkimaan tuntemattomia horisontteja. Monimuotoisuus ei missään nimessä tarkoita kuitenkaan automaattisesti monimutkaisuutta, eikä Die So Fluidkaan ole ottanut kiekkojen välissä mitään progepillereitä. Homman nimi on siis edelleen rock´n´roll, ilmaisu on vain aiempaa värittyneempää.
Not Everybody Gets A Happy Ending osoittautuukin pienen alkukankeuden jälkeen monin kohdin jopa edeltäjäänsä suoremmaksi sekä härskimmäksi kokonaisuudeksi, joka tosin samaan hengenvetoon kärsii lievästä sekavuudesta. Ideoita on lennellyt studion puolella vähintäänkin puolentoista pitkäsoiton edestä, eikä niistä mistään ole näemmä haluttu luopua. Mielenkiintoinen vaikkakin hieman hajanainen albumi, johon kannattaa tutustua, mikäli yhtyeen debyytti oli mieleen.
Raskasta rockia pienillä metallin ja punkin sävyillä soittava britti-trio.
Grog - laulu ja basso
Drew Richards - kitara
Al Fletcher - rummut
Kotisivut: www.diesofluid.co.uk
(Päivitetty 19.06.2010)