Alestorm: Captain Morgan´s Revenge

Napalm Records

Minun on vaikeaa keksiä skottilaista Alestormia suurempaa neroutta. Olen valtava Errol Flynnin meriseikkailuelokuvien ihailija. Siinä kun ovat Pirates of the Caribbeanien neiti Bloomit ja teini-Deppit kaukana, kun miehet seilaavat seitsemällä merellä. Merirosvojen maailmassa on vielä nykypäivänkin jotain myyttistä, maagisen realismin kaikuja kenties, salaperäistä kiehtovuutta. Kapteeni on hieno asia, erityisesti jos sen kyytipoikana on kolaa. Vain merkkarit eivät saa varauksetonta ylistystä minulta, mutta tuen silti niiden perusajatusta. Yritin tällaisista lähtökohdista huolimatta olla objektiivinen piraattien teemoihin kytkeytyvän skotlantilaisen Alestormin metallin kohdalla. Yritykseni epäonnistui surkeasti.

En tiedä suoraan sanoen paljoakaan merirosvometalligenrestä. Alestormia en ollut kuullut koskaan aiemmin ja vain yksi toinen yhtye oli minulle tuttu yleensäkin tätä ennen genren edustajana. Tästä yleisestä tietämättömyydestäni huolimatta tiedän sentään tämän: jo aloitusraita Over the Seas sisältää gigaluokan miehuusarvoja typerryttävän pallikkaiden kitarariffiensä ja jättikliseisten ” hey!” -huudahdustensa vuoksi. Kakkosraitana tuleva ihanan kornilla tavalla eeppinen nimibiisi paiskoo menemään sellaisen merisotailmapiirin rumpujensa rytistessä jo alussa kuin laivan tykkien, etten ole vastaavaan viattomalla tavalla toteutettuun riemukkaaseen tömistelyyn törmännyt varmaankaan viimeiseen vuoteen. Iloisesti kolmantena roikaava The Huntmaster on hetkittäin kuin Jethro Tullia heavykierteellä.

Loppulevykään ei petä. Nancy the Tavern Wench on suoranainen kaljoittelua varten luotu yhteislauluballadituokio. Death Before the Mast on tämän jälkeen kuin sumusta yllättäen iskevä sankarimetallinen sotalaiva ja tällaisia kuumeisella pikanopeudella pärskivien aaltojen päällä paahtavia teoksia riittää aina koko 40 minuutin levyn viimeiseen sekuntiin asti. Yksikään kymmenestä raidasta ei aiheuta tylsistymistä, vaan niiden paikat levyllä on valittu huolella ja taidokkuudella. Erityisen suuri kiitos tulee koskettimien oivaltavalle käytölle tunnelmanluojana, ilman pelkoa niiden päällekäyvyydestä. Kaikki bändin soittajat antavat toisilleen tilaa juuri sopivasti ja tuotanto korostaa tällaista demokraattista ratkaisua erittäin mukavasti. Mikä hienointa, levy päättyy Skotlannin epäviralliseen kansallislauluun.

Captain Morgan´s Revenge on kiehtovan poikamaista, järjettömän energistä, perinteisen metallin parhaita piirteitä täysin estottomalla seinähulluudella hyödyntävää polkkaamista, jonka lähimmät vertailukohdat löytyvät enemmänkin Flogging Mollyn folkpunkista kuin mistään heti mieleen tulevasta toisesta metallisaran puurtajasta. Poppoon energia on upea osoitus siitä, että jos on jotain mitä kaikki metalligenret edes joskus kaipaavat, se on tällaista vaihtelun vuoksi hieman itseironistakin huumoria ja törkeää viihdyttämisen draivia. Tiivistettynä: romminkatku, meren pärske, keula tanassa kohti uusia valloituksia = viisi tähteä.