Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin lauluja

M-dulor

Timanttisen Ultramariini -yhtyeen vokalistina tunnetuksi tullut Matti Johannes Koivu on viime vuosien merkittävimpiä ja taidokkaimpia suomalaisia laulaja/lauluntekijöitä. Hienoilla, ajattomilla sooloteoksillaan Puuhastellen (2006) ja Kovat piipussa (2007) sekä lapsille suunnatulla Topsi ja tohtori Koirasson (2007) -levyllä ihastuttanut Koivu on nyt julkaissut kolmannen albuminsa vuoden sisällä. Irwin Goodmanin lauluja -pitkäsoitolla hän tulkitsee omaääniseen tyyliinsä Irwin Goodmanin säveltämiä ja Vexi Salmen ansiokkaasti sanoittamia lauluja.

Koivun yhdessä perkussionisti Sampo Haapaniemen kanssa tuottaman albumin kappaleet on valittu Irwinin pitkän uran varrelta, aina vuoden 1965 En kerro kuinka jouduin naimisiin -ensisinglestä viimeiseksi jääneen Ai ai ai kun nuori ois (1990) -pitkäsoiton nimikkokappaleeseen. Pääpaino on kuitenkin uran ensimmäisellä vuosikymmenellä. Omaan aikaansa vahvasti sidotut, yhteiskunnalliset haistattelut on harkitusti jätetty rauhaan.

Musiikillisesti Irwin Goodmanin lauluja on alakuloon taipuvaista akustista folkia, jonka kauniista kitaroinnista vastaa Koivun itsensä lisäksi Antti Rajala. Rytmillisiä sovituksia tuovat myös Topi Karvosen nauhaton basso ja Tuomas Ilmavirran sähköpiano. Suvi Koivun taustalaulut ovat jälleen niin ihastuttavia, että neidon sooloalbumia odottaa henkeä pidätellen.

Ilahduttavan tasavahvan levyn hienoimmiksi esityksiksi nousevat kantaaottava Raha ratkaisee, tunnelmoivaa elämänmyönteisyyttä annosteleva Vain elämää sekä kuulaimpana kaihon helmenä soiva Ai ai ai kun nuori ois, jossa Koivun ja taustoja laulavan Knipin äänet kaikuvat itkettävän kauniisti. Kokonaisuutta tarkastellen levyn kappalekirjoon olisi toivonut vain yhtä merkittävää vaihdosta. Las Palmas -kappaleen mitäänsanomattomuuden olisi voinut korvata esimerkiksi sellaisilla jo alkuperäistulkintoina hienoilla kappaleilla, kuten Maailma on kaunis tai Viimeinen laulu.

Hämeenlinnalaissyntyisenä Matti Johannes Koivu on oletettavasti Irwininsä kuullut jo lapsena, silti hän on onnistunut löytämään Salmen huolettomien renttutekstien ja Goodmanin machomaisten sävelten takaa vakavan herkkyyden ja muokannut alkuperäissävellykset itsensä kuuloisiksi, raikkaiksi ja tervetulleiksi uudelleentulkinnoiksi.

Kesäiltojen soundtrackiksi kuin luotu Irwin Goodmanin lauluja on albumi, jota on helppo kuunnella ja jonka pariin tuntuu hyvältä palata kerta toisensa jälkeen. Sen lauluissa soi eletyn elämän karheus ja palasia kadonneesta Suomesta ja suomalaisuudesta. Onneksi traagiset elämän kolhut näyttäytyvät myös lohdullisina maisemakuvina.