Freddie Michaels: Freddie Michaels (EP)

Omakustanne

Freddie Michaels ei totisesti yrit� tehd� trendik�st� musiikkia, tyylik�st� kyll�kin. T�m�n turkulaisen laulaja�lauluntekij�n omaa nime� kantava omakustanne-ep sis�lt�� viisi kappaletta ajallisesta perspektiivist� vapaata musiikkia, joka etenee puhtaasti sis�ll�llisin ehdoin, markkinoiden kulloisestakin kuumotuksesta piittaamatta. Soppaan sekoittuu sopivassa suhteessa niin h�peilem�t�nt� poppia, kuin my�s selvemp�� rockia jazz- ja blues-s�vyineen

Toki vertailukohtia voi silti l�yt��. Suomalaisista nykyartisteista mieleen tulee helposti Markus Nordenstreng ja soundilliseksi vertailukohdaksi voisi mainita esimerkiksi Joe Cockerin. Cockerin esiinnostaminen tuntuu relevantilta siit�kin syyst�, ett� Michaelsin kiistattomimmat avut ovat ehdottomasti tulkinnassa. Vakuuttava ja jykev�lt� kuulostava laulu on kaukana l�pilaulamisesta ja levyn tuotanto on sekin todella huolellista ty�t�. Kaikki mukana olevat soittajat ovat instrumenttinsa kiistattomia taitajia.

Valitettavasti t�ss� piilee my�s levyn heikompi puoli. Laveasti ja paksusti tuotettu kokonaisuus kuulostaa aika ajoin hieman turhankin kermaiselta. N�in kappaleista on aika ajoin hukassa kaikki intiimiyteen viittaava ja niiden vahvuudetkin uhkaavat hukkua t�h�n paksuun kuorrutteeseen. T�m� on tavallaan yll�tt�v��, sill� ��nimaailma on hyvin orgaaninen. Parhaiten kokonaisuuksina toimivat toisena kuultava Smile For Me, joka l�htee liikkeelle vet�v�n grooven saattelemana, sek� levyn p��tt�v� Big Town Daughter, jossa on jotain kiehtovan jenkkim�ist� kyynisyytt�.

Freddie Michaelsin musiikki on todella valmiin kuuloista, ja levyst� j�� sellainen mielikuva, ett� se kuulostaa t�sm�lleen silt�, milt� sen tuleekin kuulostaa. Py�r�� ei todellakaan ole keksitty uudelleen, mutta se tuntuu olevan hyv�ss� rasvassa.