Musta Joutsen: Musta Joutsen

Poko

Legendaarinen Poko Records näyttää olevan tosissaan tekemässä Mustasta Joutsenesta suomirockin uutta lippulaivaa. Työ onkin jo hyvällä alulla: Debyytti on hädin tuskin ulkona, ja bändin nimi on kiirinyt kaikkien aikaansa seuraavien suomirokkareiden korviin, kiitos kahden single-julkaisun ja ahkeran promoamisen. Siksi onkin ilahduttavaa huomata, ettei savu tästä orkesterista nouse ilman tulta.

Levy starttaa asianmukaisesti. Sinkkunakin julkaistu Jossakin on vikaa etenee vauhdilla pakottaen vääntämään lisää volyymia viimeistään kertosäkeen kohdalla. Tiukkaakin tiukempi avaus saa välitöntä tukea seuraavaksi soivalta Omatunnon ääneltä, joka tosin tappelee aivan toisilla aseilla, kuin radiohitiksi veistetty kollegansa. Omaperäisellä ja mieleenjäävällä kertsillä varustetun kappaleen oleellisimmat aineosat ovat letkeä takapotkukitarointi sekä jopa huvittavan 90-lukuiset synasoundit. Eikä meno hiivu tämänkään jälkeen. Biisikattauksen perustaso on kiitettävän korkea, ja yleislinjaltaan kevyestä ja melankolisesta suomirockista löytyy omaperäisyyttä ja monipuolisuutta vähintään riittävästi.

Ässäbiisejä löytyy myös avauskaksikon jälkeen, tarkemmin sanottuna biisit Nyt kun minua jätetään ja Sade tanssia saa voidaan sellaisiksi lukea. Kyseinen biisipari todistaa bändin hallitsevan niin surumielisen jousisoitinherkistelyn, kuin pirteän punkittelunkin. Jälkimmäinen kipale onkin melkoinen musta lammas levyn tummasävyisessä viisujoukossa. Taso laskee vasta aivan viime metreillä. Levyn lopun duettobiisipari on yksiselitteisen kehno, mutta ei duettojen takia, vaan syy on toisesta korvasta sisään - toisesta ulos -sävellysten. Albumin päättävä Mun elämä taas osoittaa, kuinka balladia ei saa tehdä.

Tekstipuolella mennään todella mollivoittoisesti, ja tunnelmat välittyvät myös musiikissa. Miss K:nakin tunnettu Katriina Wiiala tulkitsee massasta erottuvasti käheällä äänellään, eikä laulusuorituksiin jää paljon moitteen sijaa. Soundit ovat kohdallaan, koskettimet ovat balanssissa kitaroihin nähden, ja niin edelleen. Hyvinkääläisbändi osoittaa olevansa valmis asettamaan oman kankensa suomirockin nostamiseksi ylös syvästä hiidenkirnusta.