The Kaneel: The Kaneel (EP)

Omakustanne

The Kaneelin levyn mukana ei tullut saatetta, eikä yhtyeestä löytynyt juuri minkäänlaista informaatiota. Luotettava lähde paljasti kyseessä olevan yhden ihmisen (kansissa Jaako, siviilissä Jaakko Rajamäki) projekti, jonka "haaveena olisi voida soittaa samoja biisejä lukemattomina erilaisina versiona trance-biitistä heviin ja kaikkea siltä väliltä." Tosin lähteeni huomautti heti seuraavassa lauseessa, ettei tiedä asiasta kovinkaan paljon eikä mene tuonkaan tiedon oikeellisuudesta takuuseen. Luotetaan siis siihen, ettei juuri mistään voi olla varma. The Kaneel haluaa verhota itsensä salaperäisyyden huntuun, sallitaan se heille.

Kolme varsinaista biisiä, yhden välikkeen ja yhden liveluennan sisältävä The Kaneelin nimeä kantava omakustanne-EP on pakattu kauniisiin kirjettä muistuttaviin pahvikansiin. Levyn sisältö peilaa paketointia oikeastaan aika hyvin; kirjeestäkään ei koskaan varmuudella tiedä, mitä sieltä avatessa paljastuu. Ennen kuuntelua veikkasin The Kaneelia jonkin sortin omaehtoisemmaksi musiikiksi, mikä suurin piirtein piti paikkansa. Kansien perusteella odotin myös kohtuullisen laadukasta tulosta, enkä siinäkään -- onneksi! -- ollut täysin väärässä. Verrokkina voitaisiin käyttää vaikkapa Silviota, jonka tekemisissä on samanlaista tunnelmaa.

Ensimmäinen kappale Born Again käynnistyy Cantores Mortes -kuoron äänillä ja akustisella kitaralla. Rummut liittyvät mukaan, ja hetken päästä myös naislaulaja Leena, jonka värisevät vokaalit koskettavat ketä tahansa tuntevaa olentoa. Kerrassaan hieno kappale! Toinen raita The Circle lähtee nopeampaan liikkeeseen ja tekee sen kieli kierosti poskessa. Leena kuulostaa tässä kappaleessa aika tavalla kurittomammalta kuin Born Againissa, mutta erinomaisen hyvältä joka tapauksessa. Ka-pow!! Lyhyt välike Interlude hissutellaan miesmörinän siivittämänä nopeasti ohitse ennen kuin antaudutaan What Have Donen uljaaseen herkkyyteen. Kiekon päättää Born Againin live-versio, joka osoittaa että yhtye onnistuu parhaimmillaan rokkaamaan erittäin verevästi.

Mutta mihin tästä? The Kaneelin EP on lupaava ja taidokas, mutta se tuntuu jättävän asiat hieman kesken. Halu tietää lisää on suuri, jopa suurempi kuin halu kuulla lisää.