Leandra: Metamorphine

Drakkar Entertainment

Piano yhdessä elektronisen taustan kanssa, kaiken pysyessä hallitun karsittuna. Öistä tyyntä järvimaisemaa lähentelevä minimalismi ja tätä tukeva persoonallinen lauluääni. Tähtitaivaan kirkkaat ideat ja lähes täydellinen tuotantojälki. Siinä muutama valttikortti, jonka varaan kelpaa rakentaa debyyttisooloalbumia, kunhan nämä kortit osaa vain pelata viisaasti. Onnekseen Leandra on taitava peluri ja neito, joka tunnetaan myös Jesus On Extasyn riveistä nimellä Ophelia Dax, saa näin parhaan mahdollisen startin soolouralleen.

Metamorphine ei siis lähde laisinkaan emobändin industrialrock urille, vaan soolokeitos on kiehtovan mystinen Björk – Nine Inch Nails – Gary Numan – Gathering -seikkailu, jossa on kuultavissa koko elektronisen goottimusiikin kirjo. Höyhenen kevyet elementit yhdistyvät rytmirunkoihin, joiden koneellisuus tuntuu sulautuvan niin mainiosti kokonaisuuteen, että moinen seikka katoaa tyystin taustalle. Orgaaniset soittimet loistavat pianoa lukuunottamatta siis poissaolollaan, mutta Leandran persoonallisen laulun voima riittää täyttämään vaivatta kappaleiden teollisuushallien kokoiset sisätilat. Kun äänellä on tilaa leikkiä saavat ajatukset ja ideat kasvaa vapaasti, välillä tosin jopa liiaksikin.

Venäjällä syntyneen ja Saksassa musiikillisen läpimurtonsa suorittaneen Leandran soolo on vahva näyttö, joka vajaan tunnin mitassaan on rahdun ylipitkä, mutta jonka seurassa voi viettää vaivatta useammankin sateisen sunnuntain. Eivätkä ne muutkaan päivät ole huonoja tässä melankolisten sävellysten seurassa.