Ayreon: 01011001 (2CD)

InsideOut Music

Alankomaalainen Arjen A. Lucassen nauttii metallimaailmassa eräänlaisesta hullun professorin maineesta. Vuosien saatossa Lucassen on näet julkaissut toinen toistaan mahtipontisempia, kunnianhimoisempia metallioopperoita, joissa riittää niin kokoa kuin näköäkin, eikä uusi 01011001 tuplalevy muodostu tässä suhteessa poikkeukseksi. Teoksella on mittaa rahdun vaille tunti ja kolme varttia, minkä aikana kuullaan seitsemäätoista eri vokalistia, sekä multi-instrumentalisti Lucassenin lisäksi myös muutamaa muuta soittajaa.

Mistä siis lähteä liikkeelle, jotta tähän mammuttiin voisi pureutua edes jotenkin pintaa syvemmälle?

Ensinnä voitaisiin käydä läpi tarina – eli kaikki on (jälleen kerran) loppumassa, niin kotoisella maa-planeetallamme, kuin kuolemattomia olentoja vilisevässä y-vesimaailmassakin. Maassa loppu on konkreettisempi, kun taas vesiolennot ovat kuolemassa sielultaan. Tästähän voi vetää jälleen selkeitä yhtäläisyysmerkkejä nykyiseen maailmanmenoon, eikä Lucassen pyri mitenkään peittelemään omaa huoltaan asioiden tolasta.

Sanoma on siis kohdillaan, mutta sen välittämisen kanssa on välillä vähän niin ja näin. Puhtaasti teknistä taitoa löytyy kyllä riittämiin, etenkin kun laulajien seasta löytyy sellaisia nimiä kuin Anneke van Giersbergen, Steve Lee, Hansi Kürsch ja Jonas Renkse, mutta kokonaisuus ei nouse osiensa summaksi, sillä yllättäen ongelmaksi muodostuu kokonaisuuden hajanaisuus. Kuten todettua, matka on pitkä, mutta suunta tuntuu hukkuvan muutamaan otteeseen, kun kappaleet eivät muodosta niin tiivistä ryhmää, mitä tarinan voimakas teemallisuus vaatisi. Kumpikin levy alkaa vahvasti, mutta pitkien osien ja vahvasti vaihtuvien tyylien takia tarinaa voi kutsua kaikkea muuta paitsi tiheäksi.

Eräs selvääkin selvempi ongelma löytyy siitä, että kappaleita on pyritty muokkaamaan mahdollisimman sopiviksi aina kulloinkin äänessä olevalle vokalistille. Näin esim. Renksen ollessa äänessä, kuulostaa meno kuin suoraan Katatonian kataloogista napatulta ja sama toistuu myös monen muun laulajan kohdalla. Tässä suhteessa Lucassen onkin lähtenyt mielestäni ratkaisemaan yhtälöä aivan väärästä päästä, sillä pointtina pitäisi olla se, miltä Ayeron kuulostaa.

01011001 on varmasti todellista korvakarkkia heille, jotka ovat pitäneet Lucassenin aiemmistakin töistä, sillä vaikka ote on selkeästi aiempaa kaupallisempi, henkii itse teos sitä samaa henkeä kuin herran aiemmatkin tuotokset. Takuuvarmaa vai tasapaksua – vastaus tähän kysymykseen on tällä kertaa täysin kiinni kuulijasta.