Peter Gabriel: Up

RealWorld

Kymmenen vuoden aikana popmusiikki on pirstoutunut kymmeniin alalajeihin, joiden varjolla se on lopullisesti valjastettu pelkäksi markkinavoimien sätkynukeksi. Vuoden 1992 jälkeen hätää kärsimässä ollut kuluttaja on joutunut kokemaan niin grungen, teknon, hiphopin, brittipopin, uuspunkin, nu-metallin kuin useiden muidenkin tyylien rynnäkön niin valtaisalla voimalla, että ihme on jos joku tässä pyörityksessä on ylipäätänsä vielä kärryillä. Sama pyörremyrsky ei kuitenkaan ole kaikkiin vaikuttanut. Peter Gabrielin edellinen levy Us ilmestyi 1992 ja seuraaja Up syksyllä 2002, mutta vuosikymmenen kulumista on levyjä kuunnellessa hyvin vaikea hahmottaa. Suurimman eron huomaakin levyn vastaanotossa ja sähköisen median noteerauksessa - tai pikemminkin noteeratta jättämisessä. Kymmenen vuotta sitten uusi Gabrielin levy oli vielä tapaus, jota rummutettiin näkyvästi niin radioissa kuin musiikkikanavillakin, nyt levyn ilmestymistä on tuskin kukaan todellisia faneja lukuunottamatta edes huomannut. Sinkut eivät pääse soittolistoille ja videoiden näyttäminen kielletään jo ennen ensi-iltaa. Kaikkihan sen tietävät ettei tälläisestä meiningistä hyvää seuraa.

Sivuraiteilta takaisin asiaan; Up alkaa niin jylhällä tavalla että purnaukset hiljaiselosta voi saman tien lopettaa. Darkness aaltoilee tyylikkäästi kitaramellakan ja herkkyyden väliä kun taas Growing Up viihdyttää taatusti 80-lukuiseen Sledgehammer-henkeen mieltyneitä. Samaa rakoon ampuu vielä sinkkulohkaisu The Barry Williams Show, mutta muulta osin Gabriel on musiikillisesti siirtynyt/palannut astetta ”vaikeammin” lähestyttävän musiikin pariin. Up-levyä on joissain arvioissa verrattu jopa miehen Genesis-kauden tuotantoon ja vaikka suorien viivojen vetäminen tuohon aikaan onkin mahdotonta, piilee vertauksessa totuuden siemen. Roppakaupalla haastavuutta ja monisyistä kerronnallisuutta löytyy taatusti molemmista.

Kymmenen vuoden syntytarina sivujuonteineen tuo Up-levyyn kieltämättä myyttisyyttä, joka puolestaan peittää alleen sen vääjäämättömiä puutteita. Ilmiselvän ylimitoituksen (piirun verran vajaa 67 minuuttia) ja muutaman heikomman biisin voikin sen varjolla antaa helposti anteeksi.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 23.10.2004:

Pisteet:

Tämä Gabrielin levy on mielestäni parhaita aikoihin!``Darkness``avaa
levyn rauhallisella alulla joka muuttuu ennen pitkää rajuun 4/4 biittiin menevän paukutuksen.Itse olen Peterin suuri ihailija,koska mielestäni mies on onnistunut luomaan aivan oman tyylisen musiikki lajin.Palataanpa levyn pariin.
Siispä, aivan mahtava ``Growing up``jatkaa
hienon albumin kappaleita.
Sitten tulee ``Sky blue``joka on mielestäni koskettava biisi.Siinä on mukana hieno mieskuoro Blind Boys of Alabama jotka laulavat myös ``More Than This``kappaleessa.Koskettavampaa biisiä saa hakea.
``No Way Out``jonka kertosäe on toimiva kertosäe.``Don`t leave us...
Kappaleeseen ``I Grieve``ei ole minulle tuttu koska en pidä kyseisestä kappaleesta.
enää en ehdi kirjottaa.

T:topias 11 vantaa,rekola

ansaari kommentoi 02.02.2005:

Pisteet:

Hyvin mielenkiintoinen ja tunnerikas levy. Noise-elementit etenkin Darkness-biisissä ovat mielestäni uutta Gabrielille. Soundit ovat paikoin melkoisen kokeilevia, mikä häiritsee välillä. Kappale Signal to noise on mielestäni epäuskottava. "Muslimilaulu" ei mielestäni täysin istu kappaleen tunnelmaan ja sillä maustetut kohdat jättäisin kernaasti pois. Mutta kappaleet Darkness, The Barry Williams show, More than this, My head sounds like that, I grieve, Growing up, The drop ja Sky blue tekevät kyllä tehtävänsä ja lujaa. Kokonaisuuden tuntu on mielestäni aiemmilla levyillä parempi, etenkin Us on mielestäni aukoton kokonaisuus.