Black Magic Six: Evil Acupunction

Ähky

Helsinkiläinen kahden herran combo paahtaa rouheaa bluespunkkia dieselin katkussa melkoisen maanisesti. Alun perin ideana ollut kymmenmiehinen voodoon ja mustan magian taikaa julistava suurorkesteri supistui muutamien harjoitusten jälkeen nykyiseen duoon, jossa Disgracen solistinakin tunnettu J-tan hoitaa laulun ja kitaravallin ja Lew Siffer vastaa rytmistä. Bändin debyyttialbumi julkaistiin helmikuun alussa ja siltä löytyy yksitoista karheaa luentaa aiheesta.

Heti Hudaa aloituksesta löytää yhtymäkohtia ainakin Cosmo Jones Beat Machinen maanisuuteen. Nimensä puolesta biisistä nousee myös mieleen, että tältäkö kuulostaisi rupisella rokkausvaihteella oleva Tuomari Nurmio Huda, Hudan kanssa..? Ehkä, ehkä ei… Liar rysäyttää esille puolestaan sellaisen piirteen, että BMS osaa myös luoda melodisesti koukuttavia kaaria, jos haluaa. Ainesta pieneksi hitiksi kenties? Eikähän se nyt niin kamalan kaukana ole vaikkapa Sweatmasteristä.

Herrat ovat hienosti osanneet kasvattaa muutamia biisejä taustalauluilla, koskettimilla, taputuksilla ja jopa torvilla. Silti pääosassa säilyy jatkuvasti kaksikon junnaava ja tukahtunut särö karhealla laululla ja rullaavalla meiningillä. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla levy tuntui huohottavan ohi pelkkänä garage-rouskutuksena, mutta syvemmällä perehtymisellä kaavasta alkaa viehättyä enemmän. Lisäksi materiaalista löytyy sen säröjumittavan kaahauksen ohella myös mukavia kokonaisuutta monipuolistavia poikkeuksia, kuten hilpeän hilipatihippaasti pyörivä Evil Man ja kirves kädessä vaaniva Last Nite. Pääasia – eli se että levyltä irtoaa korvaan toimivia, omannäköisiä ja tarttuvia kappaleita – on vähintään kelvollisesti hanskassa. Varsinaisia paikalleen naulaajia tai tuolilta tiputtajia en ole ainakaan vielä tässä vaiheessa löytänyt, mutta kyllä Evil Acupunction plussan puolelle menee. Ja keikalla homman pitäisi parhaimmillaan pistää pyllyä pyörimään, mikäli touhussa riittää nyansseja eikä säröjumitusta soiteta ihan tukkoon.