The Solution: will Not Be Televised

Psychout/Wild Kingdom

Kun The Solution julkaisi vuonna 2004 esikoislevynsä, se oli melko paljon puhuttu aihe. The Hellacoprtersin johtohahmo Nicke Anderson on palannut rumpujen taakse ja soittaa juurevaa soulrockia yhdessä Scott Morganin kanssa. Nyt julkaistu kakkosalbumi jatkaa jotakuinkin siitä, mihin edellinen albumi jäi. Traditio on hallussa ja puhaltimien ja taustalaulukuoron siivittämät kappaleet rullaavat orgaanisesti eteenpäin.

Edellisen levyn lailla myös tällä kertaa levyn materiaali koostuu niin edellä mainitun kaksikon omista biiseistä kuin huolella valituista lainakappaleistakin. Kokonaiskuva on kuitenkin merkittävästi edellisen levyn eläimellisyyttä rauhallisempi. Levyn äänimaailma on sekin edelleen todella old schoolia ja nojaa vahvasti vanhaan Detroitin soundiin. Piano kuulostaa pianolta, rummut oikeilta rummuilta ja stereokuva on väkevästi jaettu. Keinovalikoima on todella tuttua ja moneen kertaan kuultua, vaikka Anderssonin rummutus onkin jotenkin poikkeuksellisen innokkaan ja raikkaan kuuloista. Pastissimaisuus onkin hyvin korviin pistävää, mutta näin hyvällä toteutuksella se ei itsessään ole mikään synti.

Sillä tottahan se on; älyttömän hyvältä tämä kuulostaa! Levyltä löytyy mielenkiintoisia melodioita, erinomaisia sovituksia ja kosolti kykyä näiden seikkojen onnistuneeseen toteuttamiseen. Omailmeisyyden ei kuitenkaan voi sanoa olevan levyllä kovinkaan suuressa arvossa. Sillä ei sinänsä ole väliä, mutta valitettavasti kaikkein osuvimmat kappaleet ovat lähes poikkeuksetta uusintaottoja jo olemassa olevista kappaleista. Kaihoisan menevä Had You Told It Like It Was (It Wouldn’t Be Like It Is) on niukan kitaran, ujeltavan taustalaulun ja komeiden puhallinsovitusten vuoropuhelussa syntyvä täsmäisku ja Pickin’ Wild Mountain Berries todella hyväntuulinen soul-ilottelu. Kumpikaan kappaleista ei ole The Solutionin johtomiesten käsialaa. Välillä tuntuukin siltä, kuin herrat keskittyisivät omissa kappaleissaan niin tarkkaan tyylilliseen uskollisuuteen, että sisältöön kohdistuva fokus häviää.

On harmillista, että tältä musiikin alalta on tehty jo muutamia vuosikymmeniä sitten niin täydellisyyttä hipovia teoksia, että niistä on vaikea pistää paremmaksi, tai edes lisätä mitään kovinkaan tähdellistä jo sanottuun tai tehtyyn. Jos siinä joku voisi nykypäivänä onnistua, se voisi hyvinkin olla juuri The Solution.