Century Media

Norther juuttui heti uransa alusta lähtien kiusalliseen asemaan, sillä yhtyettä on jaksettu väsymättä verrata erityisesti Children Of Bodomiin, sekä sen moniin eri hengenheimolaisiin (ja perässsähiihtäjiin). Norther on silti jaksanut tempoa väsymättä itseään uusiin suuntiin, mistä N on viimeisin ja tähän mennessä myös vakavimmin otettavissa olevin näyttö. Ja pistäähän vertailu ”isoveljeen” taatusti hatuttamaan, kun orkesterilla on ikää mittarissa jo yli kymmenen vuotta, jolloin vaikuttamisen ja vaikutteiden pitäisi lähteä virtaamaan pikku hiljaa toiseen suuntaan, yhtyeestä kohti seuraavaa sukupolvea.

Tuoreella albumilla yritetään rohkeasti pientä pussillista uusia temppuja ja taustatyössä panostetaan erityisesti soundilliseen irroittautumiseen niistä ilmeisimmistä vertailukohteista. Alkupuolella tallaa pidetään tiukasti permannossa, mutta täysosumaa ei tunnu irtoavan vaikka kuinka puristetaan ja likistetään. Rytyytyksessä on jopa pientä epätoivon tuntua, erityisesti Frozen Angel rainan kohdilla, eikä juntahtava We Rock kaikkine huudatuskohtineen pistä toivomaan muuta kuin, että moiset manowarmaisuudet oltaisiin jätetty tyystin väliin.

Onneksi pitkäsoitolla on myös ne vahvemmat puolensa ja muutaman kappaleen kohdalla voidaan puhua jo suoranaisista onnistumisista. Rehvakkaasti polkevat To Hell ja Savior, raikkaan vauhdikas ja tuore Always & Never, sekä jopa iisimmin fiilistelevä If You Go toimivat kukin tahollaan, mutta materiaalin epätasaisuuden takia eheästä kokonaisuudesta on täysin turha puhua. Northerilla olisikin paljon hyvää annettavaa, kunhan palikat vain loksahtaisivat kohdalleen ja turha kuona jäisi matkan varrelle. Tästäkin materiaalista olisi saanut kasaan pliisun pitkäsoiton sijaan päitä räjäyttävän ep:n.