Julkaistu: 09.11.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
JBO
I chose something else...I chose heroin... Jees, Trainspotting oli se, joka ainakin minut tutustutti Underworldiin, kolmikon Born Slippy jäi mieleen ja siitä lähtien ei Alamaailmaa ohittanut pelkällä olankohautuksella. Olihan miekkosilla toki mittava ura takanaan ennen huumeista hittileffaakin, etenkin vokalisti Karl Hyde ja biisinikkari/soundimies Rick Smith olivat tahkonneet yhdessä jo 80-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1992 mukaan otettiin DJ Darren Emerson, jonka mukanaan tuomat ideat nostivat nopeasti melkoisen myötätuulen Underworldin siipien alle. Vuonna 2000 Emerson jätti yhtyeen jatkaakseen deejii-uraansa, joten tuore A Hundred Days Off on ensimmäinen duo-miehistöllä tuotettu julkaisu kymmeneen vuoteen. Ja voi kyllä kaunistelematta sanoa, ettei taso ole entisensä ilman Emersonia.
Biittiä miekkoset ovat aina osanneet käyttää, tosin tällä tuoreimmalla alkaa miltei nukuttaa. Sillä sen asteisesta jumputuksesta puhutaan. Trendin mukaisesti Hyden vokalisointi juoksee efektillä, tosin Underworldilla vocoder on mielestäni aina ollut ainakin jossain roolissa mukana. Mielikuvana nousee 2000-luvun hittiyhtyeet Airista Röyksoppiin, pääasiassa vauhdikkaalla taustabiitillä juosten. Tosin kyllä miekkoset chillaillakin osaavat, kuten vaikkapa EssGeen leijailuissa. Pääasiassa mennään kuitenkin juoksuvauhtia, esimerkkinä DinosaurAdventure3D. Partybiletyksenä varmasti potkii, mutta näin kotikuuntelussa turhankin monotoninen jumppatykitys.
Aika mitäänsanomattomaksi Sadan päivän poissaolo jää, erikoisempaa korviin jäävää tai niskaa liikuttavaa hittiä ei minuun tartu kymmenestä neljästätoista kahteen minuuttiin vahtelevasta biisistä. Mikä on sääli, sillä olisin voinut odottaa paljon enemmänkin. Kun kannetkin kerran poikkeavat normaalista. Kolmasosan normaalia suuremmista kansista nousee ensin mieleen DVD, mutta silti ihan ceedee-tallenteesta puhutaan. Kovasti kansissakin kehutaan Underworldin saavutuksia ja erinomaisuutta, mutta itse musiikista nousee lähinnä mieleen vanhalla maineella ratsastus.
Brittiläinen elektronisen musiikin duo, joka nousi maailmanmaineeseen Trainspotting elokuvassa soivan Born Slippy-biisin voimalla.
Underworldin esiaste Freur toimi vuosina 1981-86, minkä jälkeen syntynyt Underwold on toiminut kausittain, tyylilajien vaihtuessa aina ajan hengen mukaisesti.
Karl Hyde - laulu, kitara
Rick Smith - koskettimet
Darren Price - livekokoonpanon jäsen, koskettimet, miksaus
Kotisivut: www.underworldlive.com
(Päivitetty 09.01.2008)